Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Tuoko välinpitämättömästi tanssiva, mutta jokaisen liikkeensä tietävä daami, joka hymyilee vain hymyilläkseen ja silloin tällöin nauraa lyhyen kuivan naurun, on se hiihtävä metsänkeijukainen, jonka hän tapasi metsätiellä ruskotuksen seasta ja jonka nauru oli kuin kevät? Nuoko kädet olivat kiertyneet hänen kaulaansa ja nuoko huulet olivat olleet tukehduttaa hänet?
Mutta hän ei nähnytkään huoneessa muita kuin Irenen, Signen serkun, pitkäkasvoisen, parissakymmenissä olevan kaunottaren, joka ujostuneena nousi häntä tervehtimään. Kun Johannes viimeksi oli nähnyt hänet, hän oli käynyt vielä lyhyissä hameissa. Nyt hän oli täysi daami, mutta vielä ikäänkuin pisara luomisen aamukastetta kulmillaan.
Valveill' olenko? En suinkaan. Ken sanoa voi mulle, ken ma olen? NARRI. Learin kuvajainen. LEAR. Tahtoisin tietää sen; sillä kuninkuudestani, tiedostani ja älystäni päättäin voisin tulla siihen petolliseen luuloon, että mulla on tyttäriä. NARRI. Jotka tahtovat sinusta tehdä kuuliaisen isän. LEAR. Nimenne, kaunis daami?
Sisälle astui nyt vanhanpuoleinen hyvin lihava vaimoihminen, joka ei ollut läheskään niin hienoissa pukimissa kuin Magda, ja oli kaiketi tämän äiti taikka täti. Hänellä oli povessaan kaksi veden kirkkaalla aineella täytettyä pulloa, ja tirrikkalaseja joka sormen välissä. Ohhoh, sanoi hän, kaksi kavaljeeria ja yksi daami, se ei käy laatuun.
Ah, ah, mikä kauhea hetki! Myös toinen daami jo tuolla, on nurmella seljällään. Mut se kolmas, se lihavin, hitain kavaljeeritta jäi. Ja hänpä ei pyörtynyt ensinkään. Tosin pahoinvoinnin tunteen sai hänkin, mut kyynelsilmin hänen nähtävä on vision: kavaljeerit onnelliset jo virvoituspuuhissa liehuu, ja tuoksuu Eau de Colon. Se yksin jäänyt daami monologin pienen lausuu.
Mutta ei se häneltä onnistunut, ei hän tahtonut oppia, eikä Sigridkään viitsinyt sitä kauan. Sen sijaan Sigrid itsekseen hyppeli ja rallatti ja väikkyi pitkin huonetta. No, Elli, mikset sinä tanssi ... tanssi nyt niinkuin minä ... anna minä vien ... ole sinä daami, minä olen kavaljeeri. Elli koetti, mutta hän tunsi itsekin, kuinka kömpelösti hän hyppi. Yht'äkkiä joku soitti eteisessä.
Täss' ompi hän: todistakoon hän itse. DOGI. Minunkin tyttäreni voittais varmaan Tarina tuo. Brabantio hyvä, parhaaks Nyt kääntäkäätte mit' on rikottu: Parempi miekan tyngell' otella Kuin käsin paljain. BRABANTIO. Pyydän, häntä kuulkaa; Jos puolekskin hän kosineensa myöntää, Periköön ikisurma mun, jos miestä Ma vielä soimaan. Tule tänne, daami; Täss' oiva seurassa ket' enimmin Sun kuulla tulee?
Herra jesta, onpa sommoo nähä, minkälaiseks' sisar on muuttunna siellä Stukholmassa. TOINI. Hänestä on varmaan tullut täydellinen suuren maailman daami. KERTTU. Osaishan se kuotailla jo ennennii. Mutta mittään tuo meinannee, kun minä jouvun naimisiin ennen häntä? Ja kun vielä herrassyöringin kanss'? Mahtaa sen pistää vihaks'. Hän on tuhatta vertaa kauheampi kuin osasin ajatellakaan.
CLAUDIO. Kurja Mariamne! VARRO. Astu esiin ilman pelkoa, sinä kaunis daami. MARCIA. Mitä tahtoo minusta tämä arvoisa herrasväki? VARRO. Haastella kanssas hellästi ja kohteliaasti muutaman hentomielisen sanan, sinä ylevä nainen. MARCIA. Tehkäät hyvin ja sanokaat pian. CLAUDIO. Sen teemme, iskien viipymättä asiaan, jonka kaiketi jo mahdatte arvata.
Päivän Sana
Muut Etsivät