United States or Luxembourg ? Vote for the TOP Country of the Week !
Meidän täytyy heittäytyä iloisiksi, sanoo Alma. Kumpikin omalla tahollaan, tietysti. ALMA. Pyydä Karin Löfbergiä tanssiin, Viktor. Sinä et ole lähestynyt häntä koko iltana. Hän varmaankin tuntee itsensä hyvin loukatuksi. VIKTOR. Taivasten tekijä! Hän, kaunotar? Jonka ympärillä koko joukko palvelevia kavaljeeria häärii tuolla salissa. Kaipaisiko hän minua? ALMA. Niin luulen.
Gil teki niihin aikoihin monta Nordlandin matkaa, ja kuin hän palasi kaupunkiin, olivat he kihloissa. »No, Hamrella ei ollut mitään sitä vastaan, että sisarenpojastakin kerran tuli hiukan kavaljeeria, niinkuin hän sitä kutsui.
Onko arvon rovasti pitänyt oikein silmällä tuota kavaljeeria? Kyllä, vastasi arvon rovasti nuivasti, sillä hän oli äkeissään siitä, ettei korkea vieras ollut häntä edes kumarruksella tai armollisella päännyykähdyksellä kunnioittanut. Hän on maankuulu kuninkaanpoika. Mitä hänestä? Maankuulu kuninkaanpoika hukkui haaksirikossa jo vuosia sitten.
Sisälle astui nyt vanhanpuoleinen hyvin lihava vaimoihminen, joka ei ollut läheskään niin hienoissa pukimissa kuin Magda, ja oli kaiketi tämän äiti taikka täti. Hänellä oli povessaan kaksi veden kirkkaalla aineella täytettyä pulloa, ja tirrikkalaseja joka sormen välissä. Ohhoh, sanoi hän, kaksi kavaljeeria ja yksi daami, se ei käy laatuun.
Tekö tarvitsette kavaljeeria? kysyi Johannes leikillisesti, hänelle kätensä ojentaen. Me molemmat! Me molemmat! huusi Signe vallattomasti. Te ette voi arvata, herra tohtori, miten surullinen orpojen, yksinäisten naisten asema on ulkomailla. Kaikkialla katsottiin heihin muka ja millä silmäyksillä! Kaikkialla ajateltiin heistä, jumala ties mitä!