Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Niin paradoksilta kuin ehkä saattaa kuuluakin, on nimittäin juuri hänen viimeistä kehityskauttaan, jota Kevät ja takatalvi edustaa, syvimmän epäilyn tuotteena pidettävä: epäilyn, joka kärjistyy itseensä, epäilyn, joka epäilee omaa oikeuttaan Minna Canth oli kohottanut terveen järjen lipun suomenkielisessä kirjallisuudessa.
Mutta kun rouva Canth on avonainen ja pelkäämätön, niin kävi jatketusta keskustelustamme kuitenkin selville, että hänellä oli muitakin syitä, jotka tähän muutokseen olivat vaikuttaneet. Tuntui siltä kuin eivät hänen tunteensa Suomalaista Teatteria kohtaan olisi olleet oikein suosiolliset ja kuin häneenkin olisi epämiellyttävästi vaikuttanut se kohtelu, joka siellä oli tullut m.m. hra v.
Myöhemmin on tähän suuntaan osittain liittynyt se uusi romantisuus, joka Euroopan kirjallisuudessa näyttää astuvan entisen realismin sijaan. Ne kirjailijat, joissa nämä piirteet selvimmin esiintyvät, ovat Minna Canth ja Juhani Aho. Jäätyään leskeksi 1879 muutti hän, seitsemän pienen lapsen ainoana turvana, Kuopioon, jossa rupesi kauppaliikettä pitämään.
Kun sellainen oli saapunut ja hän sen lukenut, oli hän aina valmis tekemään selkoa sen sisällöstä. Ja semmoisella selonteolla päivän puhelu tavallisesti alettiin. Rouva Canth selosteli mielellään ja selosteli hyvin.
Se tapa, millä Minna Canth omisti ja omiksi mielipiteikseen sulatti ulkoa saamansa aatteet, antoi hyvinkin usein aihetta hilpeyteen hänen kustannuksellaan. Kuta »hurjempi» jokin uusi aate oli, sitä enemmän se häntä miellytti. Kaikenlaiset utopiat, tulevaisuuden tuulentuvat, olivat niitä autuaitten asunnoita, joissa hän parhaiten viihtyi.
Vielä vähemmän hän on luotu ratkaisemaan niitä yhteiskunnallisia kysymyksiä, joille Minna Canth ja sittemmin J.H. Erkko tuotantonsa omistavat. Hän on siihen aivan liian suuri epäilijä.
Semmoinen oli hän, Minna Canth, jokapäiväisessä elämässään, aina valpas ja aina aikaansa seuraava, aina innostunut, herttainen ja hauska seuranainen, aina vierasvarainen emäntä. Nyt hän on poissa, nyt ei voi käydä häntä enää tervehtimässä. Sentähden tulee kaiho mieleen hänen talonsa ohi kulkiessaan, eikä silloin Kuopiokaan enää tahdo Kuopiolle tuntua. »Nuori Suomi», 1897.
»Te teke tili nyt! Onko Te nekenyt 'Töömeehen vaimo'? Minna Canth on oppetannut, kuinka me otta se oikkeus.» »On noita työmiehen akkoja nähty, vaan harvoja silmälasit päässä.» Tuntui se vähän oudolta, kun revolverilla uhattiin. Olisin kenties hiukan pelännytkin, mutta entuudestaan olin varma, ettei vaimoväki saa revolverilla sattumaan.
Hänen viimeinen näytelmänsä Anna Liisa on huomattava jännittävän toimintansa ja onnistuneen draamallisen rakennuksensa puolesta. Sen perus-aate on rikoksen sovittaminen vapaaehtoisen, vilpittömän tunnustuksen kautta. Minna Canth'in kertoelmat julkaistiin nimellä Novelleja kahdessa osassa. Minna Canth kuoli keväällä 1897.
Pietari Päivärinta oli jo osoittanut ensimmäisiä yhteiskunnallisen ja kirkollisvastaisen arvostelun oireita, ja Kaarlo Kramsun tummasta tunnepohjasta kumpuava epäily oli iskenyt kyntensä itse kansallisuus-aatteesenkin. Mutta kaikki kuuluvat he vielä ainakin toisella jalallaan kansallisen romantiikan aikakauteen taikka muodostavat ylimenoja siihen uuteen, jonka Minna Canth alottaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät