Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Herra Bertel on siis kaupungissa? Kyllä, ja akka myös ... tarkoitan, tuo iloinen leski... Tjah, he tulevat konttoriin, he tahtovat nostaa summan... Mutta sitä ei makseta? Ei. Asia lykätään toistaiseksi joillakin verukkeilla. Minä saan kuulla siitä johtokunnassa. Rahat pöytään! sanon minä heille. Oikein on oikein!... Ja mitä he siihen sanovat?
Onneksi oli silta alhaalla. Mutta jo oli koko linnakin liikkeellä. Me hyppäämme jokeen, yö on pimeä, ne eivät löydä meitä, huudahti Bertel. Ei, huusi Larsson, tyttöäni en heitä minä, vaikka pääni menköön! Täällä on kolme satuloitua hevosta, joutuin! Satulaan, sinä Frankenin suloisin nunna! ja tuo reipas kapteeni nakkasi vapisevan Kätchenin eteensä hevosen selkään.
Se on Kätchenin ääni, jatkoi kapteeni. Olisiko hän viaton, lapsi parka? Kunniani kautta, olisi kehnosti tehty, jos ei kunnon ritari vapauttaisi niin sievää tyttöä, jolla vielä on niin pehmoinen käsi. Pian pois! kuiskasi Bertel suuttuneena. Mutta kapteeni oli jo löytänyt pienen oven, joka oli lukittu ulkoapäin, oven takana kammion ja kammiossa vapisevan tytön.
Toinen ystävistämme, luutnantti Bertel, taisteli koko päivän herttuan kupeella, ja hän se oli, joka tarjosi herttualle hevosensa, kun tämän oma hevonen oli ammuttu. Ettei herttua sittemmin tätä palvelusta unohtanut, sen saamme seuraavassa nähdä. Bertel, samoinkuin Larssonkin, oli aina kuumimmassa kahakassa, mutta sai useita haavoja ja kantautui pakenevien mukana Arensbergiin.
Bertel aikoi vastata, mutta kapteeni, joka jo jonkin aikaa oli kihnutellen liikutellut varjossa olevaa yläruumistaan jotakin näkymätöntä esinettä vastaan, keskeytti hänet. Niin, mitä nyt siihen tulee, kiiruhti hän sanomaan, niin tiedätte te, arvoisa isä, että sillä asialla on kaksi puolta: questio an ja questio quomodo.
Kuka olette? kysyi herttua Bernhard lyhyesti ja kalseasti. Kustaa Bertel, luutnantti kuninkaallisen majesteetin suomalaisessa ratsuväessä. Mikä on asianne? Nuorukainen punastui eikä virkkanut mitään. Herttua huomasi sen ja katseli häntä tyytymättömän näköisenä. Minä ymmärrän, sanoi hän vihdoin, te olette tavallisuuden mukaan taas tapellut saksalaisten upseerien kanssa naisista.
Kaikkien Frankinmaan katuvaisten sisarien esikuva! Jos en olisi vannonut naimatonna kuolevani... No, no ... pian Bertel! Pian Pekka, sinä sen laiskuri! Jää hyvästi, kyyhkyseni! Yksi suudelma vielä ... hyvästi. Ja vangitut kiiruhtivat ulos.
Ennen muita olisi jalomielinen kuningas Kustaa Aadolf kiiruhtanut hyvittämään hetken kiivaudessa tehtyä tekoaan, ellei kohtalo niin pian olisi hänen päiviään päättänyt. Mutta, keskeytti Bertel, minä unohdan että vihaatte sitä kuningasta, jota minä niin suuresti rakastan ja kunnioitan. Tumma, kaunis puna peitti uudelleen Reginan kasvot.
Minä en voi sille mitään, mutta täällä ei ole enää pisaraakaan pikarin pohjalla. Mutta sano, mies, mikä sinua vaivaa, kun olet nimesi muuttanut? Bertel? Mitä siansaksaa se on, ei ruotsia eikä suomea! Se tapahtui Breitenfeldin luona, vastasi Bertel hiukan punastuen. Toverit ovat kauan sanoneet minua Berteliksi ... se käy pikemmin kuin Perttilä.
Bertel irroittautuu ystävällisesti omaistensa syleilyistä ja menee varmoin askelin vanhan Perttilän luo, joka äänetönnä ja kylmänä istuu korkeaselustimisessa tuolissaan pöydän päässä eikä ole näkevinään ei kuulevinaan. Kaikki odottavat jännittyneinä tämän kohtauksen seurauksia, joka sen tuntee jokainen on oleva ratkaiseva.
Päivän Sana
Muut Etsivät