Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Lapsiparat, he olivat niin nuoria molemmat, toinen seitsentoistavuotias, toinen viisitoistavuotias, he olivat kokemattomia ja rakastuneita. Kohta sen jälkeen meni nuori mies Puolan sotaan, tytön naittamisesta ei tullut mitään ja julmistunut aateli lähetti hänet häväistynä takaisin Suomeen. Tahdotteko kuulla lisää, luutnantti Bertel?
Se avattiin sisältäpäin ja vanha, vuosien kangistama, valkopartainen ukko ilmaantui kynnykselle. Tottuneena sodan tapoihin, jossa otetaan mitä tarvitaan, ellei sitä hyvällä anneta, työnsi Bertel vanhuksen syrjään ja astui kursailematta tuohon ränstyneeseen majaan. Hänen suureksi hämmästyksekseen oli tupa tyhjä.
Siihen aikaan, kun olimme Münchenissä, olin minä läheisessä ystävyydessä pullakan baijerilaisen nunnan kanssa, joka oli 27-vuotias, ruskeasilmäinen, koukkunokkainen... Pidä suusi! kuiskasi Bertel ärtyisesti. Sinähän karkoitat nunnan luotamme. Enhän minä ole mitään sanonut. Astukaa sisään, ihana impi, astukaa sisään vain. Lyön vetoa, että siitä on pitkät ajat, kun olette 27 vuotta täyttänyt.
Mutta minä, joka en ole sidottu mihinkään lupauksiin isällenne, minä tarjoan teille, nuori mies, sen, mikä teiltä tähän saakka on kielletty, tarjoan teille ritarin kannukset ja vaakunakilven. Teidän ylhäisyytenne ... tämä armo saattaa minut sanattomaksi; millä olen sen ansainnut? Herttua Bernhard hymyili merkitsevästi. Milläkö? Ystäväni, te olette ymmärtänyt minut vain puoleksi. Bertel oli vaiti.
Nyt on kyllä luultavaa, että jos Bertel olisi kasvanut äitinsä isän, Isokyrön talonpoikaiskuninkaan läheisyydessä, eikä Tukholman aatelisherrain seurassa ja sittemmin sodan touhussa; tai jos hän miehuutensa ikään tultuaan olisi saanut viettää rauhallista perhe-elämää Mainiemen linnassa, niin hänen luonteensa lempeämmät taipumukset olisivat päässeet kehittymään ja hänestä olisi niin ollen tullut toinen mies kuin mikä hänestä tuli.
Hiljaa! kuiskasi Bertel, minä kuulin ritinää pensaikosta. Ratsastajat ajoivat vähän matkaa syrjään ja kyyristyivät hevostensa selkään sanaakaan hiiskumatta. Toisella puolen tietä kuului askelia ja katkeavien oksien ritinää. Niiden täytyy olla täällä neljännestunnin kuluttua, sanoi joku ääni Baijerin murteella. Montako niitä on? Kolmekymmentä ratsumiestä ja toistakymmentä kuormahevosta.
Nyt kuolen iloisella mielellä ... huntu on pudonnut ... kaikki kirkastuu... Isäni ... minä annan sinulle anteeksi, että olet vihannut ja kironnut tyttäresi lasta... Anna sinä minulle anteeksi ... että minä rakastan ... siunaan ... omaa poikaani! Kuule minua, äitini! huudahti Bertel, kuule minua!
Tuollainen pyyntö tähän aikaan vuorokaudesta kummastutti sekä Kustaa Aadolfia että hänen uskottuaan; mutta kun hän aavisti, että syy tuohon salaperäisyyteen mahtoi olla tavallista tärkeämpi, käski kuningas Bertelin tuomaan vieraan sisään samalla määräten Oxenstjernan vielä viipymään luonaan. Bertel poistui ja palasi hetken kuluttua mukanaan mustaan puettu, hunnutettu ja solakkavartaloinen nainen.
Vanhurskauden nahka hartioillani olisin minä niinkuin mikäkin Saulus inter prophetas päässyt eheänä läpi kiirastulen. Mutta nyt kysyn minä sinulta, ystäväni Bertel: miten aiomme päästä tästä pälkähästä? Me murtaudumme läpi. Väki nukkuu, yön pimeys auttaa meitä.
Bertel teki kunniaa eikä vastannut sanaakaan. Enemmän kuin arvoasteensa menettäminen katkeroitti hänen mieltään se, että oli kadottanut hallitsijansa suosion. Se koski häneen sitä kipeämmin, kun hän tiesi erittäin tarkasti vartioineensa ovea. Aivan käsittämätöntä oli hänelle, kuinka jesuiitta oli voinut päästä sisään.
Päivän Sana
Muut Etsivät