Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Raitis kevät-aamu, rehoittava vilja, leivoset, jotka nyt lensivät ilmaan, kanervat, jotka eivät koskaan riisuneet pois pukuansa, olkoon ilma minkälainen tahansa kaikki kiittivät hänen kanssansa tätä oivallista tuumaa: täydessä neiti-komeudessa lopettaa lapsuuden aika ulkona luonnossa, Jumalan avaran taivaan alla, tutuilla rakkailla paikoilla.
Herzeloyde oli valkea kuin valkoisin liina, kalpeat ja hoikat kätensä poskillansa, kun hän katseli metsään sinne, jonne Parsifal oli kadonnut. Hänen yksinäinen lapsensa maailman avaran taivaan alla.
Keskellä näin avaran torin, johon lukemattomia katuja yhtyi, ja kaikki ne kadut olivat tungokseen asti täynnä ihmisiä, ikäänkuin kaikki kansa olisi ollut matkustamassa.
Hän on viime aikoina ollut vähän kummallinen. Hänen täytyy päästä ulos hengittämään avaran maailman ilmaa, missä houreet pian hälvenevät. No, Jumalan kiitos, että silmäsi vihdoinkin ovat auenneet. Kuinka usein olenkaan sinulle sanonut, että Paul ei enää ole sama kuin ennen. Mutta sinä olet aina vastannut: hän lukee! Uskotko todella hänen lukeneen? Mitä muutakaan hän olisi tehnyt?
Ja otettuansa pienen lähtönaukin ja pidettyänsä pienen jäähyväispuheen, jätti hän kiitollisna Jukolan talon. Ei huolinut hän hevosesta, joka hänelle kaikella hartaudella tarjottiin, vaan läksi astelemaan, pattisauva kourassa. Seurasi häntä Juhani yli avaran pihan ja aukaisi hänelle vikkelästi Jukolan vanhan, huojuvan portin.
Hän lähti kosteikosta ja toisen päivän valjetessa hän ihmeeksensä näki heikosti, mutta selvään, avaran kaupungin valleinensa, torneinensa kangastavan kaukaiselta ilman rannalta. Tästä odottamattomasta näystä virkistyneenä jatkoi hän matkaansa monta tuntia päivän-nousun jälkeen.
Hiljaa henkäili tuulonen yli avaran lumikentän. Silloin kaikuivat sanomakellot saattaen surun sanoman yli tienoon: "vanha rouva on yöllä kuollut." "Hän oli onnellinen, hän kuoli onnellisesti," sanoivat ihmiset ja se oli oikeen sanottu. Näin kertoi kuusen haltijatar ja hiiriseurue katseli äänetönnä toisensa silmiin. "Se oli nyt paljaaltaan ihmisistä," sanoi viimein eräs yökkö.
Mutta kas koivu, sillä on ylt'ympärillänsä koko avaran maailman ihanuus, sillä on aurinkoa, ilmaa ja eloa, vaikka sitä tulisi miltä puolen, sentähden on koivu suuri, sentähden on koivu voimakkaampi ja soreampi kaikkia muita." Mutta maantien kielo ei tiennyt miten päästä hänkin tomusta valoon ja vapauteen. Tuli sitten siihen nuori tyttö.
Iloisesti silmä Voiton tulta lyö; Sieluss' on jo päivä, Paennut on yö. »Minä elän!» Vainen Niin hän virkahti: Iki-elon maille Henki kohosi. Henki, siellä nauti, Nauti ainian Eloa jot' ilo Taivon avaran, Kirkastaa; ah! sinne Taiston ankaran Kautta kulkus pyrki Rauhan rantahan. Viipurin linna.
Mitä siis sinun tuleepi, Joka synnissä syvissä Elät ilman lakkaamatta, Paatunut pahoissa töissä, Ylenkatsot ynseästi Avaran Jumalan armon, Rakkauden runsahimman.
Päivän Sana
Muut Etsivät