Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
En tiennyt vielä silloin, mitä ne tulisivat minulle olemaan ja mitä kaikkea siellä oli minulle kätkettynä. Siellä oli salaperäiset säynevirrat ja loiskivat lohisuvannot. Siellä oli minulle aina uudelleen löydetty autuuteni asunto ja kaikkien kaipuitteni hoiva. Siellä vaeltelin ja soutelin yksin, siellä sinunkin kanssasi, silloinkin kanssasi, kun et vielä ollut mukana.
Ja te lupaatte, ett'ette etsi häntä? Niin. Luvatkaa Jumalan kantta! Kyllä, Jumalan ja autuuteni kautta. Ettekö mainitse kellenkään tässä maailmassa sanaakaan? Niin. Niin, se on kyllä ... se näkyy teistä, että se on kylläksi. Niin, minä tiedän missä tyttö on; mutta siinä ei ole kyllin. Kuinka niin?
"Herra Abbotti," keskeytti Signe, kääntyen poispäin, välttääksensä hänen haureellisia silmäyksiänsä, "te kuvailette liian elävästi minun elämäni yhtä aikaa, joka on joko hyvin kaukana taikka ei koskaan tule. Te unhotatte minun tulevan autuuteni ihastuksen tähden kokonaan sen aineen, mistä puhuitte: synnin, jonka luulette minun tehneen.
Paitsi näitä ulkonaisia syitä, oli siihen vielä lisäksi sisällinen syy, joka, vaikka en sitä silloin käsittänyt, oli edellisiä paljoa tärkeämpi. Minun autuuteni etsimisen asia oli näet vielä varsin puuttuvaisella kannalla; se oli vasta alulla. Vaan kun se pari vuotta takaperin tehdyn oman hartaan pyyntöni mukaan oli joutunut Jumalan ajettavaksi, tahtoi Hän sen johdattaa kunnialliseen loppuun.
He hyökkäsivät kimppuuni hetkenä hädän, mutta Herrasta tuli mulle turva; hän toi minut ulos ahdingosta, hän pelasti minut, sillä hän on mieltynyt minuun... Niin, sinä soihtuni sytytät, Herra, Jumalani, joka valaiset pimeyteni... Eläköön Herra, kiitetty kallioni olkoon, ylistetty autuuteni Jumala!"
He eiwät kumpikaan huomanneet naisolentoa, halwassa puwussa, joka seisoi werandalla awonaisen ikkunan pielessä, mihin joukko palweluswäkeä oli kokoontunut katsomaan tanssia. "Luisa", sanoi Ernest, huoaten sywästi. "Neiti Luisa, minun koko elämäni onni riippuu tästä hetkestä, sanokaa pikaisesti tämä tuokio on kallis, saanko sydämmessäni elättää suloista toiwoa, jossa on koko autuuteni?
Niin pohjaton kuin armon syli onkin, Tää kuolon työ se tuomitsee sun, Hubert, Jos teit sen sinä. HUBERT. Mua kuulkaa, herra. BASTARDI. Haa! Kuules, mitä: kirottu sa olet, Niin musta, ettei mustempaa, ja vielä Lucifer-prinssiäkin kirotumpi, Ei hornass' ole henkeä niin rumaa, Kuin miksi tulet, tuon jos lapsen tapoit. HUBERT. Kautt' autuuteni,
Anna, elämäni, autuuteni! sanoi hän, polvistuen hänen viereensä; sinä itket ... sinun kyyneleesi putoovat minun päälleni, sillä minä olen ne aiheuttanut ... voi minua... Minä olen sinua haavoittanut, loukannut sinua ... sinun vallassasi on antaa minulle tuomio... Ole armollinen, Anna! Tai muuten minä tempaan pullon kädestäsi, juon myrkyn ja kuolen kuin mato sinun jalkaisi juureen!
Jok'ainoa sinun hengähdykseskin sokaisee tuon puhtaan, vaalean ruusun lumivalkeaa pukua! Lähtekäämme nyt alttarille. ROLF JUTE. Sinä menet, Ebba, kuulematta minua, joka henkeni panin alttiiksi ja hyvän maineeni olen heittänyt rakkautemme lunnaiksi! Anna minun pelastaa sinut, rakas Ebba! Tule kanssani! Tule, toivoni, onneni, autuuteni! EBBA. Armoa!
Herra elää, kiitetty kallioni olkoon, ylistetty autuuteni Jumala! Yhden asian lasken kumminkin teidän sydämellenne jatkoi vanhus ja se on lähinnä kaikkea viisauden alkua isien oppi, jota koko meidän sukumme aina on tunnustanut. Minun isoisäni isän aikana eli Isokyrössä eräs mies nimeltä Aaron Perttilä, joka oli ollut kuningas talonpoikain kesken ja jota sentähden sanottiin talonpoikaskuninkaaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät