Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Siitä lähti puhe kulkemaan siihen suuntaan, että pienellä eläjällä on monta tarvetta ja ottaa usein lujalle, vaan yht'äkkiä aukeaa umpiperä. »Mitenkäs kävi minulle tänä päivänä», selitti Viion leski. »Montinin rouvalta en saanut enää työtä, se kun aikoi lopettaa tykkänään kankaitten kudottamisen. Minä ajattelemaan, että...»
Kumisee kulkuset talvi-illoin.... Milloin ne vienommin helkkyvät, milloin? Milloin aukeaa tähtien syli uuden, kauniimman maailman yli? Ihmiset, katsokaa tähtihin silloin! Hehkuvat Salliman kirjojen kiilut niinkuin ihmishenkien hiilut. Hellemmin taivoa kirjailkaatte! Lempeinä lempeän tähden saatte, pyövelin pyytein pyövelin piilut!
RUOTUS: Oletko aivan järjiltäsi? RUOTUS: No, nyt on ikuinen ihme! Läkkän tuota katsomahan! Ihme! Ihme! Ihme! Ollos kiitetty Jumala. Jo kohosi köyhän päivä. Silmäni näkevät taasen, elämä aukeaa etehen niinkuin suuri nurminiittu. ILMARINEN: Millinen tämä on yöhyt, sokeat näkönsä saavat, kuurot kuulonsa takaisin! V
Ei häntä enää rasita ikävä, ei pidätä kotirakkaus. Hyvästi maani, hyvästi Suomi! En tuskin milloinkaan sinua nähdä saa. Tämän myrskyisen meren takana mulle uusi kotimaa aukeaa. Siellä mun toivoni maa, Siellä armaani kohdata saan. Hyvästi nurmet ja laaksot, Joissa monesti leikkiä löin! Tää siintävä meri mun Kauaksi vie. Siell' ehkäpä Hautane mulle jo lie.
On ilmaantunut kaksi pientä tyttöä meidän eteemme, molemmilla sormet suussa. "Kah, ettekö te älyä, sydänmaan kollot, pistää kättä kirkonkylän nuorelle herralle." Tytöt sysäävät silloin kättä ja niiaavat minulle kuin aikaihmiselle. Silloin aukeaa tuvan ovi ja eteisestä tulee tyttö kahvia kantaen. Joku toinen on avannut hänelle oven ja hän tulee keikuttaen tarjotinta ylhäällä päänsä päällä.
Leila vapisee, silmät kiiluvat, kita aukeaa ja sinne, vereytyneeseen kurkkuun, katoaa yhdellä nielaisulla höyryävä herkkupala. »Seh, tänne, Leila, seh, verta juomaan!» ja metsästäjän kuperasta kourasta särpää Leila nyt kuumaa leppää, työntäytyy lähemmä, tahtoo enemmän, saa painaa turpansa vatsan onteloon ... lakkii, laksuttaa ... veripisarat pärskyvät sen puhtoisille poskille, silmille ... kuono, turpa, viikset ovat veressä, ja pitkä veripunainen kieli nuoleksii hekkumallisesti huulia, joilla tähän saakka ainoastaan maito on helmeillyt.
Maailman erämaata vaan se synkkää kuvaileepi, Miss' eksyin kuolee matkamies; mut Herra varjeleepi. Ja aallot syöksyy kallioon, tään perus tutiseepi. Ja keula särkyy laivurin, vaan Herra varjeleepi. Niin raskas onpi ilmakin ja ukko jyriseepi, Salamat sinkuu pilvissä, mut Herra varjeleepi. Maa jalkain alla tärisee ja vuoret vapiseepi, Maan kita myöskin aukeaa, vaan Herra varjeleepi.
Juhlallinen ja totinen on se näkö, joka lehterille tultua aukeaa eteen. Se on kuin Herran temppeli surujumalanpalveluksen aikana. Puhemiehen pöytä on kuin alttari, verhottuna tummaan verkaan. Valo ei ole tuota tavallista maallista valoa, jota muihin ihmisten asuntoihin tunkee kadulta.
He astuivat veneesen; Elias tarttui airoon. Ha ... ha ... ha, kuului rannalta josta olivat lähteneet. Maija on kuullut puheeni sanoi Elias. Nauru oli la'annut, ja laulu kuului rauniosta. Mun veljeni, voi kultainen Jo lepää muoto multainen Jo murtunut on sauva, Mun elämäni katoaa, Mun hautani jo aukeaa Ja suopi vihdoin rauhaa!
En saa vastanneeksi, sillä ojentautuessani vyörähtää säkki maahan, pitkäkseen, sen suun side aukeaa ja jauhoja valahtaa maahan. Minun täytyy nostaa se pystyyn puuta vasten ja sinä teet liikkeen kuin kumartuaksesi minua auttamaan. Olen siinä edessäsi ihan jauhottuneena avojaloin ja avopäin, sillä lakkikin putosi säkin kanssa.
Päivän Sana
Muut Etsivät