Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. syyskuuta 2025
Onhan isällä meitä kaksikin, sanoi Liina, tarttuen Attalien käteen: Attalie on myöskin isän tytär. Niin onkin, minä pidän paljon pikku Attaliestani. Oh, on oleva hauskaa nähdä teidät yhdessä. Attalie tarttui Liinan käteen lämpimämmin kuin koskaan ennen; hän oli kiitollinen tuolle rikkaalle perijälle, vaan ainoastaan silmänräpäyksen.
Katsos, Gyllensvingel, lausui tuo pieni, neiti Attalie valssaa oikein hyvin, kauniit koivet. Sinä kai olet hyvissä kirjoissa hänellä? Minäkö? En niin, en enemmän kuin koko maailmakaan; sitäpaitsi mitäs muuta on tehtävää kuin heittäytyä hänelle?
Tuo vanhus vaipui tuolille vuoteen viereen, otti nenäliinansa esille ja löyhytti pois kärpäsen kuolleen nuorukaisen otsalta, ja niin istui hän koko päivän ja löyhytti ja pyyhkieli, mutta ei sanonut sanaakaan hänestä ei hän vielä ollut kuollut. Koska äiti uskoo, että lapsi on kuollut? Vapaaherratar, Attalie ja Liina istuivat yhdessä tuossa tavallisessa seurahuoneessa, kun patruuna astui sisään.
Mutta mieltymys, Attalie lintuseni... Eikös Anton rakastunut minuun, niin vanha kuin olin? No, tuo kreivi... On varsin kadonnut. Eräs hänen lähemmistä ystävistänsä, nuori Gyllensvingel, kertoi minulle eräänä päivänä, että hän ... kreivi Frans, tarkoitan minä ... on tullut filosofiksi, heränneeksi, methotistiksi ... niin, Jumala tiesi, jollei hänestä olisi tullut kveekari.
Oi, on kauan sitten, koko kahdeksan päivää, kuin näimme toinen toisemme. Sinulla on tänäpä "beaujour" mikä huikaiseva väri; sinä olet ihmeteltävä, Attalie, nyt kuni aina ... ja herra patruuna. Minä näen herra patruunasta, että ilo tuntuu isällisessä sydämessä, kuin siihen saa sulkea rakkaan tyttären. Nöyrin palvelija!
Kiitollisuudessa on vähän runoutta, joka on suorasanallista lukua, kun tulikivi tulitikussa: se leimahtaa, sammuu itsekseen, mutta kas puu palaa sitten. Kas niin, hyvä Anton, pukekaamme itsemme. Rakas Attalie, auta Liinaa, vanha Maria ei ymmärrä tuota asiaa. Hyvästi, hyvä Anton, hyvästi. Vapaaherratar nousi ylös ja meni huoneesta ulos, ja Attalie tarttui Liinan käteen.
Hm, vapaaherratar ja Attalie, joilla tavallisesti on heikot hermot, eivät näkyneet pitävän siitä mitään; mutta Liina, joka muuten on ollut tyven puolestansa, tuli niin ihmeelliseksi, että minä todellakin peljästyin. Hm, kas, minulla on ehdotus: me matkustamme kerta Ranskaan ja Saksaan ja niin edespäin, niin tuo virkistyttää luonnetta... Menkää ylös niiden luo.
Oi Attalie, hän ei pyörry, jolle hän ole liiaksi kovaan nyöritetty, sanoi patruuna, joka nyt surussansa antoi sydämen puhua suoraan. Mitä kuulen minä? Niin, sen sinä saat kuulla, ettei tässä tule mitään vertauksia Attalien ja minun tyttäreni välillä... Katso minuun, Liina, katsos minuun, puhu minulle. Liina istui mykkänä, juurikuin hän olisi ollut kuollut.
Ah niin, neitiseni, kun näkee niin monen suloisuuden liitelevän ohitsensa ... mitä muuta on silloin? Viisaalla on onni itsestänsä, herra paruuni, lausui Attalie hymyellen. Mutta sydän, armaani?
Vapaaherratar Anton ja neiti Attalie olivat kuitenkin vähittäin johtaneet tehtaan-isännän mielipiteet siihen suuntaan kuin he tahtoivat. Ukolla ei ollut erittäin paljon Berndtsson'ia vastaan, mutta tämä ei sanonut sanaakaan, vaan jatkoi ainoastaan pieniä luona käyntejänsä silloin tällöin, ja näissä tilaisuuksissa oli hän keskustelussa Liinan kanssa.
Päivän Sana
Muut Etsivät