Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. syyskuuta 2025
Neiti Attalie on jotenkin irstas, ja se vaikuttaa, että kaikki nuoret miehet kerääntyvät hänen ympärillensä; se ei ole mikään hyvä merkki heidän kunnioituksessansa, kun he niin saartavat jonkun tytön... Mitään sellaista en minä koskaan sallinut... Gustafva, nukkuuko hän?... Sellaista ei mikään sivistynyt tyttö saata sallia; sillä ensimäinen sääntö on, että tulee pitää miehet kaukana, kaukana, sanoin minä.
Kun hän vaan tiesi, että hänellä oli vaimo, joka otti hänet hyvin vastaan, sillonkuin hän katsoi ylös, joka oli emäntänä pöydässä ja salongissa, jota kutsuttiin vapaaherratar Antoniksi, silloin oli hän iloinen. Että häntä nyt kutsuttiin "vapaaherratar Anton", ilahutti häntä päälle kaupan, ja senvuoksi hän käytti lempisanaa: minun vapaaherrattareni. Attalie astui sisään.
No, Attalie lintuseni, alkoi vapaaherratar, oletko sinä saanut mitään toimeen oppilainesi? Ah, äiti! huokaili tyttö, hymyilevänä, se ei tosiaankaan ole niin helppoa, kuin äiti luulee; sillä hän on varsin kauheasti itsepäinen ja luihu sitten, niin että häntä tuskin saa puhumaan.
Villi lapseni mylvii, silloinkuin hän on ikävissään, meidän alhainen kansamme nihkuttaa tai itkee, keski-kansamme ainoastaan itkee ja sivistynyt vie nenäliinan silmillensä. Sinä näet, kuinka surunosoitus tulee sitä lempeämmäksi, sovinnaisemmaksi, kuta korkeammalle me nousemme raakuudesta. Ah kyllä, äitillä on niin oikein, niin totisesti oikein, sanoi Attalie.
Niin, Jumala suokoon, sanoi vapaaherratar, että hän kiintyisi niin, ett'ei hän enään olisi minään esineenä... Ihmettelemiseen, tahtoo äiti sanoa. Niin, oikein, Attalie, ihmetteleminen; sillä se on varsin varmaa, että paruuni ihmettelee hänen yksinkertaisuuttansa. Ah, hän on luonnon lapsi... Nyt luulen minä, että läppääminen on tau'onnut.
Jumalani, silloin saattaa hän vahingoittaa itseänsä; mikä synti, jos noin kaunis eläin! sanoi neiti Attalie. Niin, se saattaa kyllä tapahtua, mutta kas, saatammepa me olla ilmankin tuollaisia rätyvarsoja; meidän vanhat ruotsalaiset konimme ovat kymmentä kertaa paremmat. Kas, niinkö isä sanoo!
Minä lyön vetoa, että vallasväki nyt parhaillaan on tuolla alaalla Rödeby'ssä, virkkoi neiti Attalie, kun on kerran elänyt maalla, niin ei unohda tuota vapaata luontoa. Niin, neitiseni, me puhuimme vapaasta luonnosta, mutta se oli ihmisestä, jolla oli mieli, vapaa kuni luonto. Neiti hymyili.
Vallan oikein, ukkoseni; mutta kaunista on omata uskonnollinen mieli; minä rakastan pientä Liinaa tämän mielialan, tämän suloisen haaveksemisen vuoksi, joka tekee hänet sangen viehättäväksi ... sinun tulisi ottaa se varteen, sinun, Attalie; silmät saavat niin kauniin ilmauksen, kun on uskonnollinen.
Ei, nähkääs äiti, kuinka hyvä hän on, sanoi neiti Attalie Grünewald, tarjoten tuolle valkealle suosikille kuorimantelia, kas, kuinka hän kuorii joka mantelin... Onko äitillä jotakin käskettävää?
Se oikein miellyttää minua vähän kuin puhutaan minulle meidän huvittavista ja elähdyttävistä pidoistamme ... vapaaherrattareni on henki kaikessa, ha, ha ... todellakin henki. Ja sinä, Liinaseni, sinusta tulee yksi henki lisää, ha, ha. Mutta missä on Attalie? Hän vaatettaa itseänsä päivälliseksi. Vai niin ... tuleeko tänne keitään? Ei, ei tänäpänä, vaan katsoen siihen...
Päivän Sana
Muut Etsivät