Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
Seuraavana aamuna varhain, kun vielä yön hämärä varjosi maan, lähti Tristan liikkeelle metsänvartija Orrin majasta, hiipien kumarassa linnaa kohti tiheiden pensastojen turvissa. Tullessaan viidakosta aukean laitaan, katsahti hän ympärilleen ja näki silloin Gondoinen, joka juuri oli astumassa alas asumuksestaan. Tristan piilottautui jälleen pensastoihin ja kyyristyi väijymään.
Viimein sanoi hän hiljaa: Minä voisin kävellä sinne. Matka ei ole kovin pitkä. Neiti Toll kavahti pystyyn. Lähtisittekö minun kanssani? Yksin tai teidän matkassanne, miten vain tahdotte. Miten hyvä te olette, ihan niinkuin hän, tohtori Olsen. Hänkin kerran. Mutta puhutaan sitte. Nyt mennään heti, heti. Jo muutaman minuutin kuluttua olivat he astumassa oikopolkua alas laaksoon päin.
On tahdottu jälkimaailmalle säilyttää muisto hänen hyväntekeväisyydestään, ja hänet on pantu siihen, ojentamaan täyttä kukkaroa köyhälle vaimolle, joka lastensa ympäröimänä ottaa sen vastaan. Neljäs ryhmä, joka on jäänyt mieleeni monista sadoista samanlaisista, antaa kuvan isästä, joka on haudannut ainoan poikansa: poika on astumassa ovesta sisään kuoleman huoneeseen.
"Eikä saukko ollekana, eikä saukko eikä ilves: itse on kuulu kulkemassa, salon auvo astumassa, mies vanha vaeltamassa, verkanuttu vieremässä. Kun lie suotu vierahamme, ovet auki paiskatkatte, vaan kun lie vihattu vieras, kiinni lyökätte lujahan!" Väki vastaten sanovi, kansa kaunis vieretteli: "Terve, otso, tultuasi, mesikämmen, käytyäsi näille pestyille pihoille, kaunoisille kartanoille!
Etäällä minun omani. Ei mun lauloa pitäisi, Ei ilota ensinkänä, Minun on kulta kulkemassa, Minun vello vieremässä, Minun armas astumassa, Valkia vaeltamassa. Etäällä minun omani, Maalla muulla marjaseni, Mies pieni kiherätukka, Matalainen saapasjalka, Kymmenen kylän ylitse, Sa'an taipaleen takana; Tuuli ei päivässä tulisi, Lintu ei lentäisi kahessa.
Kuulu ei ääntävän ahoilla, Lyövän leikkiä lehoissa, Ei kuulu saloilla soitto, Ei kukunta kunnahilta, Oisko armas astumassa, Marjan matelemassa, Oma kulta kulkemassa, Valkia vaeltamassa; Toisin torveni puhuisi, Vaaran rinnat vastoaisi, Saisi salot sanelemista, Joka kumpu kukkumista, Lehot leikkiä pitäisi, Ahot ainoista iloa. Armahan kulku.
Iloinen ammunta ja rautakytkyitten kilske kuului meitä vastaamme navetasta. Siellä kytkettiin parsiinsa lehmiä, jotka parhaallaan saapuivat lypsettäviksi. Minä jo olin astumassa kynnyksen yli navettaan, kun herra huusi minut takaisin. Sillä kaikki piti katsottaman järjestyksessään.
Astuessani ulos näyttelystä kuului laukaus tornista. Kello oli 4 j.pp. ja näyttely suljettiin. Ei ollut monta syrjäistä ulos astumassa. Enimmäkseen työmiehiä sinisissä puseroissaan. Aurinko valaisi vielä vinosti kattoja ja kuvapatsaita. Mutta se oli surullista syksyn valoa. Muistui mieleeni sänkipelto, josta aumoja vedetään riiheen illan suussa.
Tämä maalaus kuvaa enkeliä astumassa alas veteen seoittamaan sitä; veden seoitusta kuvaavat soveliaat, öljyvihreän väriset ristikkäis- ja aaltoviivat, joita on varjosteltu mustalla, ja jotka enemmän muistuttavat egyptiläistä kuvakirjoitusta, kuin uus-aikaista taidetta ja ympäröivät enkelinkuvaa joka taholla.
Vierähti väki tuvasta, kansa kaunis lausutteli: "Joko on kulta kulkemassa, hopea vaeltamassa, rahan armas astumassa, tenka tietä poimimassa? Mesijänkö metsä antoi, ilveksen salon isäntä, koska laulaen tulette, hyreksien hiihtelette?" Vaka vanha Väinämöinen tuossa tuon sanoiksi virkki: "Sanomiks' on saukko saatu, virsiksi Jumalan vilja; sillä laulaen tulemme, hyreksien hiihtelemme.
Päivän Sana
Muut Etsivät