Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
"Mikä siis on saattanut tyttäresi liikkeelle?" kysyi Julius. "Mutta tulkaat, jätetään tämä. Me lähdemme teidän kanssanne. Me aioimme mennä johonkin, mutta emme nyt tahdo jättää teitä, sillä samat miehet voivat uudestaan teitä ahdistaa." "Tunsitteko tuota ääntä?" kysyi Cineas, kun he astuivat eteenpäin. "Mitä ääntä?" "Johtajan." "Aivan hyvin", vastasi vanhus.
Kokoontuneet astuivat sitte yksi erällänsä sulhasen luo ja kättelivät häntä, ja se oli pitkä toimitus, joka ei loppunut ennenkuin lukkarin kimeä ääni urkuparvelta kuului alkavan huomenvirttä. "Kuules Erkki", sanoi toinen äsken mainituista rengeistä, "me olemme huomenna vapaina työstämme; otatko meitä mukaasi? Meillä on pyssyjä ja kruutia, ja yöllä me valamme luoteja. Sano vaan suoraan".
Munkki painoi alas päänsä ja kielsi hänkin puolestansa. "Minä olen Kristuksen palvelia", hän lausui. "Minuna istuisi tällä istuimella vääryyksien unohdus, ja anteeksi-antamus." Nuo neljä tuntematonta astuivat jo lähemmäksi, yhteen ääneen vastustaen. "Miks' ei joku teistä?" Kilian esitti.
Näiden jäljestä astuivat liktorit, vitsakimput käärittyinä laakeripuun lehvillä. Vihdoin ajoi korkeammalla kaikkia muita komeissa kullatuissa vaunuissa voittanut sotapäällikkö, yllä kullalla kirjaeltu purpuravaate, päässä laakeriseppele, oikeassa kädessä laakerioksa ja vasemmassa elefantinluinen valtikka, jonka päässä istui kotka.
Säännölliseen sotatapaan tottumattomille vihollisilleen osoittivat sparttalaiset sotakuntoaan loistavalla tavalla. Sekä eespäin marssiessaan että peräytyessään astuivat he aina tiheissä riveissä. Kun he vähän väistyivät, juoksivat viholliset heti meluten ja epäjärjestyksessä muka takaa-ajamaan: mutta sparttalaiset kääntyivät nopeasti ja surmasivat joka kerralla joukottain persialaisia.
Lähempänä ei nähnyt muita kuin muutamia ylimaalaisia, pari poikasta ja tyttösen, jotka tulivat muutaman porvarin portista ja viittailtuaan hetkisen lähtivät juosta hilkuttelemaan kadunkulmaan, missä paraikaa rumputettiin, ja sen ihmeen nähtyään astuivat rantakaupungille, jonne poliisi ja rumpari katosivat vähän ajan perästä. Autiot kadut jäivät entistä autiommiksi.
He näkivät sitten kelkan tulevan portista tulista vauhtia keskikadulle, mistä pelokkaina kävivät sen ottamassa. Kun he astuivat kotia päin, itkivät he molemmat katkeralla mielellä. Olivatkohan he jotakin syntiä tehneet? arveli Elsa. Mari intti, ettei hän ole tehnyt. Hän oli aivan varma siitä. Ja Elsa luuli, että hän se sitten varmaan on tehnyt ja hänen syynsä siis oli.
Niin astuivat äänettöminä jonkun aikaa, kunnes nuorempi taas alkoi: "Eikö teidänkin mielestänne ihmiset ole nykyaikana paljon hurskaampia tai ainakin yhtä hurskaita kuin entisinä aikoina?" "Hurskaampiako? Ei, hitto vieköön vanhoinakaan aikoina oltu pakanoita, mutta silloin siitä ei niin ylpeilty, ei niin paljon turhaa lapetta laskettu; liian vähä ja liian paljo on yhtä hullu, he, he."
Julien esitti silloin: Mitä, jos menisimme sinne jalkaisin? Jeanne suostui siihen mielellään, ihastuneena saadessaan kävellä ja olla yksin miehensä kanssa äskeisen mielenliikutuksensa jälkeen. Opas lähti kulkemaan edellä muulin ja hevosten kanssa, he astuivat hiljakseen perässä.
Norjalaiset uskaliaat purjehtijat, jotka ensinnä rohkenivat poistua rannoilta ja heikoilla aluksillaan lasketella kohti kaukaisuutta, olivat epäilemättä myöskin ensimmäiset uudemman Europan kansat, jotka astuivat uuden maailman rannalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät