Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Matruusin ruumista, joka oli purjevaatteen sisään ommeltu ja kuulalla jaloista lankkuun kiinnitetty, kantoi neljä miestä. Englannin lippu oli kääräisty ruumiin ympärille. Kantajat, kaikki kuolleen kumppalit muassa, astuivat verkkaisesti läsnä-olijain ohitse, jotka paljastivat päänsä heidän sivumennessään.
Nuori Raybrock seurasi kapteenia hyvin toivottoman näköisenä; sillä Kittyä ei näkynyt ikkunassa kun hän katsoi ylös siihen, Kittyä ei näkynyt puutarhassa kun hän sulki portin, eikä Kitty liioin katsellut heidän jälkeensä, kun he astuivat kivitietä ylös. "Kuulkaas nyt," sanoi kapteeni; "koska en nyt mitenkään voi perhettänne rauhoittaa, niin en tule teille enää.
Vielä silmänräpäys ja pienelle nurmikolle astuivat esiin, viiden askelen päässä minusta, Sletkin ja Eulampia. He hämmästyivät. Eulampia peräytyi samassa takaisin pensaisiin. Sletkin mietti hetkisen ja lähestyi minua.
Gunhildista hän ei lukua pitäisi, mutta omasta lapsestaan ! Hurjat ajatukset liehuivat ja lensivät hänen päässään, hän oli sairas; tukahutettuja naurun purskauksia hän kuuli ja kummallisia huutoja ylt'ympäri mäkien harjanteilta; kuolleet astuivat haudoistaan pitkissä lakanoissa, viittasivat ja liehuttelivat hänelle, mumisten lihattomilla leukapielillään; Gunhild ryntäsi pois hillitsemättömässä juoksussa, levähtämättä hän riensi eteenpäin kivien ja kantojen ylitse, kuin henkensä edestä, ja kummitukset seurasivat häntä kintereillä, valkeana joukkiona, liehuttaen ja vilkkuen...
Ja vasten tahtoaan, tietämättä miksi, totellen ainoastaan hänen silmäinsä luontia ja äänensä houkuttelua, astuivat miehet muutamia askelia lähemmä, piiriään pienentäen.
"Etkö huomaa, että minä olen pukeutunut uuteen," sanoi Sæmund. Thorbjörn teki nyt myöskin niin, ja he lähtivät, Sæmund edellä, Thorbjörn jäljessä. He astuivat maantielle päin. "Eikö lähdetä ohrapellolle?" kysyi Thorbjörn. "Ei, mennään nisua katsomaan," vastasi Sæmund. Heidän tielle päästessä, tulivat eräät kärryt hiljakseen heitä vastaan. "Nuo ovat Nordhoug'ilaisia," sanoi Sæmund.
Niin, ei se ole eilispäivältä se kuva; mitään yhtäläisyyttä ei siinä voi huomata, mutta mitä vanhemmaksi hän ehtii, sitä paremmin on hänkin esi-isäinsä näköinen. Ystävykset astuivat kuvan luota toisen luo, siinä kun ne isossa koossa riippuivat runsaasti veistellyissä ja ennen muinoin myös runsaasti kullatuissa kehyksissä. Nyt näytti unhotuksen heijastus ne verhonneen.
Matkaan nyt!" Ensimäinen puoli tuntia vieri ja sen kuluessa karkulaisemme astuivat tavallista vinhempää, katsoen tuon tuostakin taaksensa vielä paremmaksi vakuudeksi, ett'ei heitä seurattaisi ja ett'ei siis heidän tietänsä kukaan voisi ilmiantaa. Kun tämä pelko oli poistunut, heidän käyntinsä vähitellen itsestään hiljeni.
Tuuli vinkui alakuloisella, surkealla äänellä pensaitten ja vesojen lehdettömissä oksissa, ja vaalea kuu "kaalassi" Skotlantilaista puheenvartta käyttääksemme ajelevissa, sadetta uhkaavissa pilvissä. Nuot kolme miestä astuivat veneesen suurella varovaisuudella, etteivät herättäisi huomiota.
»Ota sinä tämän korkeasukuisen vankimme passaripuku», käski kapteeni Dalgetty. »Pane se päällesi ja seuraa kintereilläni». Rosvo totteli. He astuivat salarappusia ylös, teljettyänsä vankihuoneen oven jäljestään, ja saapuivat onnellisesti markiisin kamariin. NELJ
Päivän Sana
Muut Etsivät