Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. marraskuuta 2025
Sukissa ei kantapää koskaan ollut oikealla paikallaan, vantuissa oli peukalo puustavillisesti keskellä kämmentä. Kukaan ei viitsinyt koettaakaan mitään kunnollista, sillä kaikesta maksettiin sama palkka ja kaikki kelpasi hätäapukomiteoille. Harvat käsistään-tekevät, jotka todella taisivat jotakin, huomasivat ammattinsa arvon äkkiä huimaavasti alentuneen.
Ja yleisö luki ja ymmärsi sen arvon, sillä jo sen kahtena ensimäisenä vuotena ilmestyi siitä kuusi eri painosta ja monta käännöstä. Se ihastutti sekä vanhoja että nuoria, sekä naisia että miehiä.
Tyttöväki varsinkin ja ne, jotka eivät olleet ensi hötäkkään joutuneet, kiertelivät ja katselivat laivoja vielä kauan illallisajan ohi mentyä. Auringonlaskun ajoissa tuli sinne niitäkin, jotka eivät olleet tahtoneet uteliaisuuttaan näyttää. Semmoisia arvon miehiä olivat muun muassa piispa ja kuvernööri.
1 kohtaus. Maiju. Kissa vieköön, kun on kuuma!... Emma. Pelkäätkö, että ahvenet keitoksi kiehuvat korissa? Maiju. En, mutta olisihan torilla ollut kantajiakin ja... Emma. Luuletko sinä sitten olevasi liian hyvä kantamaan ruokaa torilta? Maiju. Enpä juuri sitä!... Mutta kun on vähän arvon tunnetta ja kaikkea tuota ... ja sitäpaitsi on jo kuusi viikkoa opetellut koneella ompelemaan... Emma.
Sinä et ole koskaan tehnyt etkä luultavasti tule tekemäänkään mitään niin todellista, mutta samalla niin ihanteellista kuin tuo sinun »Verkkoukkosi». Minä olen kuullut niiden, joiden arvosteluun minä panen suuren arvon, lausuvan samaa pelkoa kuin minäkin tuon »Pesurantasi» johdosta. Toivokaamme, että sinä saatat nämä epäilyksemme häpeään.
Sis-so!... Pois siitä jo sotatorvet törisemästä. (Touhuaa, nostaa vasun toisaanne.) Jaa, jaa, lapset... Ei se ylpeydessä eikä pumpulipaidassa onni ole, mutta kun sitä iloisesti uskoo piikkopöksytkin verkaisiksi, niin herrana niissä vaeltaa ja iloisena ja riemusta rikkaana elää... Niin että nöyrästi kun sitä vaellatte ... ja kun osaatte antaa itsekullekin niin rovastille kuin lukkarillekin arvon, niin se Herra rakas taivaallinen isä luo teidänkin puoleenne kerran maailmassa lempeän silmäyksen niin että ... nukutte hänen kaikkivaltiaassa turvassaan yönne niinkuin viattomat varpuset oksallansa... Jaa-a!... Jaa-a!... Jaa-a!... So, Emstiinakin ... makuulle siitä. (Ottaa kätkyestä viinapullon, vie sen kuormaan. Itsekseen, pulloa kuormaan kätkien.) Tuon viimeisen viinapullon säästin lukkarille lahjukseksi... Kuuluu olevan viinaan menevä mies... Ja jos tuolle muutaman kymmenen markkaa muuksikin lahjukseksi suikkaisi... Huokeammaksi se tulee, kuin ruveta tällä iällä lukua opettelemaan ja senkin seitsemiä kouluja ja yliopistoja läpi käymään. (Joukolle.) No, komppaniia!... Sen kun jo makuulle... (Ilta himmenee. Joukko alkaa olla jo makuulla.) Jaa, jaa, jaa!... Elät vain ja kulet ja ponnistat ja yrität, mutta!... (
Tämä vuorelaispäälliköiden kokous oli siis hyvin samantapainen kuin Saksan keisarikunnan muinaiset herrainpäivät, joilla mitättöminkin vapaakreivi, vaikka hänen omanaan ei ollut muuta kuin kalliokukkulalle rakennettu linna ynnä muutamia satoja tynnyrinaloja maata sen ympärillä, vaati itsellensä itsenäisen hallitsijan nimeä ja arvoa ynnä tämän arvon mukaista sijaa keisarikunnan ylimysten joukossa.
Kun on kolmelle haaralle kyyditys ja kolmatta penikulmaa on taival joka suunnalle, niin neljättä markkaa sitä aina reisusta heltii, mutta sittenkin se alituinen lähteminen maistuu puulta. Mutta isäsi ja äitisi ymmärtävät rahan arvon eivätkä välitä, vaikka sinusta vähän puulta maistuisikin, sanoi isäntä toisella suupielellään hieman nauraen.
Hänen kotiperheensä oli köyhtynyttä kreivillistä ylimyssukua, jolla tosin oli kaikki tapain hienoudet säilyneet, mutta ulkonaiset arvon merkit olivat kaikki kuluneet pois. Päätunnusmerkkejä oli yhdeltä puolen hienous ajatuksissa, käytöksessä, sanoissa ja suhteissa ihmisiin ja toiselta puolen täydellinen vapaus kaikista uskonnollisista ja yhteiskunnallisista ennakkoluuloista.
niin että avojaloin arvon Bernhard lepohon tuohon juoksi, juostessaankin viel' ehtivänsä luullen liian verkkaan. Oi, outo rikkaus! Oi, tosi hyvyys! Egidius, Sylvester samoin seuras myös ylkää, rakkaudesta morsiameen. Läks sitten tämä mestari ja isä naisensa kanssa ynnä perhekunnan, joill' oli vyö jo nöyrä uumenillaan;
Päivän Sana
Muut Etsivät