United States or Hungary ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kyllä minä nyt jo muistan. Se helvetin retkale aikoi mennä haravan piipuita katselemaan. Voi, voi, voi, elävä, kuuden tuhannen vanha p e, jos minä arvasin tuon silloin!! Malinen ei enää kaivannut uusia esimerkkejä, hän oli jo haljeta kiukusta tämänkin yhden kuultuansa.
Pastori luki kirjeen, ja Aino tarkasteli hänen kasvojaan, hänen lukiessaan. "Oikeinko arvasin, isä?" kysyi hän pelolla, "kysyykö hän sitä, mistä kirjoitin sinulle? "Niin, juuri sitä", vastasi pastori, työntäen alahuulensa esiin. "Isä, anna heille kieltävä vastaus", huudahti Aino niin kiivaasti, ett'ei isä ollut sellaisena koskaan nähnyt häntä.
Sylvi ! SYLVI. No, niin? ALMA. Minä tulin sen johdosta, mitä eilen illalla tapahtui teidän välillänne. SYLVI. Johan sen arvasin. Jatka! ALMA. Niinkuin näit, vaihdoimme jo tanssiaisissa muutamia vakavia sanoja keskenämme, Viktor ja minä. SYLVI. Niin, näinhän minä. ALMA. Sitten kun tulimme kotiin, istuimme vielä hyvän aikaa ylhäällä ja puhelimme samasta asiasta.
ORPA Nyökäyttää päätään: Olen siitä iloinnut, lapseni! URMAS Auttaa hänet askelmista ylös: Vain yksin karvasteli sydäntäni... Asettaa pöydän päässä olevan istuimen mukavasti Orvalle... Sinun heleät antisi, äiti! Niitä riisuessani epäröin. ORPA Nyökäyttää hiljaa: Olen sinusta ylpeä, poikani! URMAS Arvasin mielesi sinustahan se kaikki on minussakin. Ja niin se alkoi.
Eilen sain kuulla teidän tulostanne; teki niin mieleni jälleen nähdä ihmistä, etten malttanut odottaa. Kyllä te sen ymmärrätte, oltuanne täällä jonkun aikaa". Minä arvasin hänen olevan upseerin, joka kaksintaistelun tähden oli lähetetty kaartista tänne. Me tutustuimme heti. Shvabrin oli jotenkin älykäs mies. Hänen puheensa oli näppärää ja huvittavaa.
Taitaahan se olla terveellistä, myönsi Viija. On se, vakuutti emäntä. Minä viikolla näin, kun miehenne osti juomia, niin minä heti arvasin, että viinipullot on tänne tulevia. Ei niitä ole tänne tuotuna, sanoi Viija. Ne ovat olleet kotiin. Ei olleet kotiin, intti emäntä. Me ajettiin peräkkäin kaupungista ja minä näin että johonkin muualle ne juomat jäivät, vaikka koetteli se eksytellä minua.
Oh, Henrik, jos se mies kestää tätä kaikkea, niin minä ihmettelen. Niin, minä kuulin kaikki, mamma, tunnusti nyt Henrik. Sen arvasin. No, oliko kaunista? Se oli hirmuista. Te raukat, tulitte tänne, ja semmoista pitää teidän näkemän! Se on anteeksiantamatonta! Mutta mamma, sanoi Henrik vähän ajan kuluttua, ehkä olisi parempi, jos sinä vetäytyisit täältä pois?
Minä omia aikojani kävelen kotiin kuin kelloton hevonen hölkötellen vaan, niin huomaan pellon piennarta astuissani, että miehiä seisoa volhottaa kartanolla kuin helluntai-epistolassa. Siinä oli ruhaakin, rampaakin ja jokaisella silmät minuun päin. Minä arvasin, että minkä tähden on vieraat tulleet.
Sir Peter pudisti päätänsä ja veti suunsa hiukan nauruun. "Nostock ei häviölle joudu. On ollut kuusi sukupolvea Nostockeja ennen sen tilan vuokramiehinä." "Sen arvasin," sanoi Travers kuivasti. "Ja ja," änkytti Sir Peter, "jos viimeinen sitä sukua joutuu häviöön, niin hän voi luottaa minuun, ja jos jompikumpi meistä kaatuu niin se ei tule olemaan ."
Mene edes kotia tillittelemään, ettet joudu vielä koko kaupungin pilkaksi. TOPPO. Noo, tuliko rahaa? RISTO. Mikäs siinä oli. Näetkös tuota? TOPPO. Hei, pullon hinta. Nytpä meidän kelpaa. RISTO. Eukko minua vaan harmittaa. Kun pani vastaan, että pois tieltä. TOPPO. Jo minä arvasin. Mutta ole mies, kärsi kaikki. Onhan jo virsikirjassakin sanottu että miehen pitää usein vaimonsa heikkoutta kärsimän.