Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Kun kuulin, kuinka hän sanoi sen, ja näin, kuinka hän piti kiinni hänen kädestään, arvasin minä, mikä hänen ainoa johdattava syynsä tässä elämässä oli. Agnesin vyötäisiltä riippui pikkuinen kori, jossa avaimet olivat, ja hän näytti niin vakavalta ja ymmärtäväiseltä emännöitsiältä, kuin vanhalla talolla suinkin sopi olla.
"Minä arvasin sen," sanoi kapteeni Jorgan. "Minä katselen näköalaa tästä pienestä ikkunasta sillä välin kuin te luette kirjoituksen." "Ei suinkaan! Se loukkaisi minua. Se loukkaisi meitä kaikkia. Minun veljeni ei voinut tietää, että se joutuisi sellaisen miehen käsiin, kuin teidän." Kapteeni istui jälleen vuoteelle ja nuori mies levitti vapisevin käsin paperin auki ja pani sen pöydälle.
Kreivi luki ja hymähti hyvin ystävällisesti. "Aivan niin, kuin odotinkin", puhui hän ystävällisesti päätään nyökkien ja poikaansa olalle taputtaen. "Opettajillesi olen maksanut sievoset summat ja eipä olisi kumma, jos olisit ollut muita tutkittavia etevämpi. Arvasin sen edeltäpäin." "Ja kuitenkin oli minua yksi etevämpi, joka minut voitti", sanoi Adelbert.
Vihdoin heitin vanhan rauhaan, vaan en malttanut kuitenkaan olla häntä tarkastelematta. Tuolla veneen perässä istuessaan näytti hän minusta muinaisuuden haamulta. Mielestäni oli hän siinä niin vanhanaikuinen, että vähitellen arvasin hänen asemansa käsittämättömäksi nykyiselle polvelle.
Minua tuskastutti kovasti, että hän oli minun vieraanani, sillä minä olin silloin nuori ja tottumaton peittämään, mitä voimakkaasti tunsin. "Te olette kaiketi kuulleet jotakin eräästä muutoksesta tulevaisuuden toiveissani, Master Copperfield Mister Copperfield aioin sanoa?" muistutti Uriah. "Kyllä", sanoin minä, "vähän". "Ah! minä arvasin, että Miss Agnes tietäisi sen!" vastasi hän levollisesti.
Koetetaanpas joukolla ... jos hyvinkin avaantuisi. No tämähän nyt on vasta pahan hengen ansa! Kun vielä pelastuisi! En paremmin sano! Pentti... Nyt se nähdään kuka valehtelee, mestari Koikaleko vaiko Pentti Mylläri. No ... mistäs minä sen tiesin ja arvasin!...
Siellä istuimme syömään siivottomassa, tupakan hajuisessa tuvassa, missä tavallisesti vieraili vain merimiehiä. Matti tuskin söi ruuanpalaistakaan; mutta, kohta käskettyään pullon Sisilian viiniä, hän joi ahkerasti. No, Matti, sanoin, kun viimeinen ruokalaji tuotiin pöytään, mitä kuuluu? Pahaa. Sen kyllä arvasin näöstäsi. Pahaa minulle ja pahaa sinullekin. Gianetta Mitä Gianetasta?
Täältä näin kuinka taistelitte koirain kanssa, tunsin teidät hyvin ja arvasin että teitä ajoi vaara takaa. Olin vähällä huutaa teitä nimeltä, vaan en uskaltanut, merkillistä kuinka kurjakin henki on rakas.
Kun hevonen ensimäisessä ahteessa hiljensi käynniksi, ei hän voinut olla varmuuden vuoksi sentään kysymättä: »No, mitäs pidit taulusta eikös se ollut kaunis?» Morsian hätkähti, ymmärtämättä mitä toinen tarkotti. »Kyllähän se oli...» vastasi hän umpimähkään, miltei itku kurkussa. »Niinkuin arvasin», hymyili Uutela. »Kyllä se sen ymmärsi.»
Minä kuljin katua pitkin, mutta samassa näin polun, joka vei korkealle mäelle, ja nyt päätin mennä sinne, koska arvasin sieltä olevan lavean näköalan. Vähän aikaa olin kiivennyt ylöspäin, kun näin pieniä lapsia, jotka riipivät katajia. Näiltä lapsilta kysyin: »Mikä tämän vuoren nimi on, ja mihinkä tämä tie menee?»
Päivän Sana
Muut Etsivät