Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Tämän tehtyä kysyi hän surullisesti: "Sallitteko kunnioitettava neiti priorin tulla teitä tervehtämään?" Signe kauhistui näistä sanoista suurimmasti. Hän ei voinut puhua. "Mitä minä vastaan?" kysyi Appellona katseella, joka ilmoitti irstaisia tunteita. "O Jumala! eihän minulla ole mitään tahtoa," huusi Signe, väännellen epätoivoisena kauniita käsiänsä.
Auringon ensimäisen säteen koittaessa nousivat he ylös, ja Signe kätki veitsen, jonka hän oli saanut Appellonalta, kovasti sykkivälle sydämellensä. Appellona jätti nyt onnettoman Signen, jolla oli kyllin aikaa ajatella kauheata tilaansa. Se oli kuitenkin menettänyt vähin kauneuttaan, koska hän kyllin tiesi sen ja oli valinnut ainoan, joka hänellä oli valittavana: kuoleman.
"Sano hänelle, hyvä Appellonani," sanoi Signe rauhallisesti, "että jos minun tahtoni tulee kysymykseen, toivon minä, etten tarvitsisi jättää tätä kammaria, joka kerran on minulle sallittu." "Ja te olette niin rauhallinen ja uskalias?" kysyi Appellona kummastellen. "Niin olen, koska vaali on tehty," sanoi Signe ja näytti veistä. "Jumala palkitkoon sinulle tämän lahjan, hyvä, onneton ystäväni!"
"Mitä suvaitsette te minun antaa teille iltaruo'aksi?" "Ei mitään," vastasi kummastunut Signe. "Minun on mahdoton nauttia mitään." "Malttakaa mielenne," sanoi Appellona säälien, "ja virvoittakaa itseänne jollakin sen suuren tuskan perästä, jonka teidän on täytynyt kärsiä. Minä olen luonanne heti jälleen." Hän meni, ja Signe huomasi, että hän lukkosi ulkoapäin oven.
Jotta hän tulisi petetyksi, täytyy niinmuodoin hankkia ruumis, ja siihen ei minulla ollut muuta neuvoa kuin " "O Jumala, o armollinen isä!" huusi Signe. "Minä aavistan teidän kauheata pahantekoanne! Onneton Appellona " "Kärsii kuoleman tänä hetkenä sinun tähtesi!" sanoi Sigismund, antaen vahvan painon joka sanalle, ja katsoi samassa läpitunkevasti Signeen.
Tartu häneen ennenkun hän survaisee väkipuukon rintaani!" "Haa! peto!" huusi Appellona korkealla äänellä; "minä kiroan heikkouttani, sillä sitä paitsi et sinä enää eläisi, ja maa olisi pelastettu kaikkein ilkeimmästä ihmisestä. Mutta vapise kuitenkin, sinä perkele, sinä valapattoinen, lasten murhaaja, sillä taivaan koston pitää sinut musertaman!"
"Mihin sinä viet minua?" kysyi Akselinpoika ja kavahti vähän takaperin, kun hän tulisoiton valossa näki jotakin liikkuvaa abbotin sängyssä. "Elkää säikähtäkö," kuiskasi Petter; "se on meidän emännöitsiä Appellona; hän käänsihe vaan sängyssä vaan ei ole valveella. Meidän pitää mennä sinne sisälle, sillä sieltä on rappu alas salakäytävään."
Sentähden minä voin ylvästellä teille, ja kuolema vapauttaa minut Appellonan ja Marian kauheasta osasta." "Haa!" huusi Sigismund hammasta purren; "ei se rietas Appellona ole mitään teiltä salannut. Se on kyllä tosi, että te nyt näette minut totisessa haamussani, mutta teidän henkenne on minun kädessäni.
"Teidän asemanne on hirmuinen," huokasi Appellona, "ja minä en tahdo salata teiltä, että teidän on valitseminen häväistys tai kuolema." "Tässä ei ole mitään valitsemista!" huusi Signe, "minun arpani on heitetty. Minä tahdon kuolla!" "Te olette niin nuori ja kaunis," sanoi Appellona hartaalla osanottavaisuudella.
"Sigismundista," kuiskasi Appellona, "Siitä riettaasta, johon minulla nyt ei enää ole ensinkään mieltymystä, ja jonka lapselle minun kurjan täytyy tulla äidiksi." Signe seisoi niinkun marmorikuva onnettoman edessä, joka kirkkaassa peilissä oli näyttänyt hänelle oman kauhean tulevaisuutensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät