Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
"Me olemme nyt yksinämme," huusi hän, "ja minä sanon sinulle peruuttamattoman päätökseni, jota ei itse helvettikään voi purkaa: Appellona on luultavasti henkäisnyt ulos petollisen sielunsa, ja pian tekee väkevän myrkyn vaikutus hänet aivan tuntemattomaksi. Minä kuletutan hänen ruumiinsa tänne, ja sinä saat hänen paikkansa syvimmässä holvissa, kun meillä on.
Jos siis, hyvä tyttöseni, hankit lukon sisäpuolelle tuohon oveen, etkä sitte yöllä etkä päivällä jätä minua, niin olet täyttänyt kaikki, mitä minä tahdon täällä, jossa vapauteni on ryöstetty." "Nyt te pyydätte myöskin," vastasi Appellona, "mitä en parhaimmalla tahdollani maailmassa voi tehdä. Minä, niinkun tekin, olen vankina täällä luostarissa, enkä koskaan saa astua jalkaani sen ulkopuolelle.
"Tähän kauhistuksen asuntoon tullessani," sanoi Appellona kyyneleitä vuodattaen, "olin minä hyvä ja viaton kuin tekin. Nyt en enää ole semmoinen; mutta Herra armahtaa katuvaista ja suopi minulle armonsa tässä ruokaluolassa odotella sitä tärkeätä hetkeä, jonka minä kauhulla näen edessäni; sillä täällä sen tiesin hyvältä Petteriltä, häviää lapsi samassa kun se näkee päivän.
Sitte pyysi hän, ettei hän missään varomattomuudessa ilmoittaisi, mitä nyt oli puhunut, sillä se voisi syöstä hänen turmioon. "Minä en pelkää kuoleman kauhuja, mutta minä tahdon elää syntymättömän lapseni tähden, ja auttaakseni teitä valvomaan ja sotimaan," sanoi Appellona voimakkaasti, laskien kätensä sydämellensä.
"Päästäkää minut irti," huusi Appellona, "minä en ole mahdollinen olemaan teidän puhtaalla sydämellänne, sillä minä olen kadotettu. Pahat henget ovat riemunneet minun lankeemuksestani, ja minut on nyt lähetetty tänne kietomaan teitä samaan helvetin nuoraan, johon minä itse olen langennut." Signe tempasiin kauhistuen pois Appellonan sylistä.
Muutaman hetken kuluttua tuli Appellona takaisin ja toi abbotin hartaan pyynnön, että hän soisi hänelle ilon saada tervehtää häntä ja viettää hetkisen hänen seurassaan, sillä lisäyksellä, että hän sai vapaasti valita jotta Signe tulisi hänen luoksensa tahi sallisi hänen käydä huoneessaan.
Häntä seurasi kuoropoika, kantaen kaunista koria, täynnä valituimpia hedelmiä, jonka hän kunnioituksella laski pöydälle. "Tahdotteko syödä?" sanoi Appellona. "Minä jään tänne teidän palveliaksenne, ja jos minä hetkisen poissakin olen, niin suvaitkaa ainoasti vetää tästä kellonnyöristä, ja minä tulen heti takaisin." "Missä minä olen?" kysyi Signe.
"O taivahan Jumala!" rukoili Signe, "anna minun muotoni muuttua; anna minun tulla pahannäköiseksi kuin yö, että voisin palvella sinua puhtaalla sydämellä! Ah, Appellona," jatkoi hän pitkän vaitiolon jälkeen, "paetkaamme nyt pimeässä tästä kauheasta paikasta. Onhan sinun tallessasi avaimet? Jos kuolisimmekin myrskyyn ja lumipyryyn, niin olisimmehan kuitenkin vapaudessa."
"Hän on ryöstänyt minulta vapauden, isän, äidin, siskot ja ystävät," sanoi Appellona, "sanalla sanoen kaiken, mikä sitoo ihmistä elämään ja tekee sen meille niin kovin rakkaaksi. Mutta tämä ei ollut kylliksi tälle villieläimelle: hän murhasi myöskin hyveeni! Hän tahtoo nyt murhata ruumiinikin eikä edes säästää omaa vertansakaan.
"Jos te ilmoitatte minusta, niin täytyy minun kuolla," jatkoi Appellona, "mutta kärsikää minua kun sanon, että sydämeni syvästi ja hartaasti jakaa tuskanne, sekä että hän tahtoo samoin murhata teidän hyviä avujanne, hän joka murhasi minunkin ja että " "Kenestä sinä puhut?" kysyi Signe, katsoen tyttöön kauhistuksella.
Päivän Sana
Muut Etsivät