Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. toukokuuta 2025
Narses oli koettanut pysytellä seisaallaan kantotuolissaan nähdäkseen tarkkaan mieltäkiinnittävän näytelmän. "Pysähtykää", huusi hän vimmoissaan, "pysähtykää! Puhaltakaa tuubaa! Puhaltakaa peräytymismerkki! Peräytymismerkki! "Tuo oli maailman kömpelöin ansa, mutta Alboin tietysti luuli, että se täytyy olla totta, kun joku hänen edessään pakenee." Torvet saivat puhaltaa turhaan.
"Tämä lienee joku omituinen sattumus joku onneton erehys", sanoi Franskan Philip samassa ratsastaen esiin". "Joku paholaisen ansa", lausui Tyron arkkipiispa. "Joku saracenein temppu", huusi Champagnen Henrik. "Pitäisi hirttää koira ja laskea orja kidutuslaudalle". "Joka henkeänsä kalliina pitää, älköön kättänsä heihin satuttako!" sanoi Richard.
Peloton, rohkea ja yritteliäs kun hän oli, tämä ei ollut ensi kertaa, jolloin hän oli henkensä kaupalla tällaisissa yrityksissä; hän oli saanut tietää, että tuo Itävallan Annan sepitetty kutsumus, jota noudattaen hän oli Pariisiin tullut, oli ansa, ja, sen sijaan että olisi palannut Englantiin, hän oli käyttänyt väärin sitä asemaa, mihin hän oli asetettu ja antanut vakuuttaa kuningattarelle, ett'ei hän lähtisi pois, kohtaamatta häntä.
Hetkiseksi pysähtyi hän ollen kahdella päällä, ja Larssonin varoitus muistui hänen mieleensä. Olisiko tässä ansa? Kaikki oli hiljaa. Bertel astui miehineen rohkeasti, mutta hiljaa sillan yli. Kuka siellä? ärjäsi häntä vastaan pimeästä keisarillinen vartijamies. Ruotsalainen! huusi Bertel ja halkasi yhdellä iskulla huutajan pään. Toverit, linna on meidän!
Samassa tuokiossa avautui ovi ja piika jätti kirjeen. Svaning silmäili päällekirjoitusta, tunsi Annetten käsialan ja vapisi todellakin luonnollisesti; sillä hän ei tietänyt mitä piti uskomansa. Ajattele jos ansa olisi liivastunut, niin että hän itse olisi takertunut... "Näetkös, miten vaaleaksi hän muuttuu," kuiskasi maltteellisempi ystävä kaikkitietävälle.
Sill' uros uusi vanhan Väinön tunsi, Se Suomalaisen paras tiedonponsi. Ja tiedon tiellä käyvä nuorukainen Kun innotonna tutki kirjojaan Kun leipä, virka hälle kuivanlainen On hengen palavuutta nostamaan Soi silloin korviss' isänmaa ja kansa: Työ luisti, sydän syttyi, poistui ansa.
Minun neuvoni mukaan on totuus tässä asiassa huolellisesti salattu tähän päivään saakka, ja se ansa, johon vihdoin olette tarttuneet, on mistä syystä, sen huomaatte nyt yhtä hyvin kuin minä viritetty juuri tähän paikkaan. Ainoastaan yksi luotettava keino löytyi, jolla voitiin hämmentää se pirullinen malttavaisuus, joka tähän saakka on tehnyt teidät niin vaaralliseksi ihmiseksi.
Mutta hänen nopea käsityksensä, joka hänelle oli ominaista, toi vastauksen valmiina hänen huulilleen. Minäkö! sanoi hän ylenkatseellisella äänellä, samallaisella, jota nuori upseeri oli käyttänyt, minäkö, hyvä herra, minun messuani! Lord Winter, tuo turmeltunut katolilainen, tietää vallan hyvin ett'en minä ole hänen uskontoansa ja tämä on vaan ansa, jonka hän tahtoo virittää minulle.
Oliko tämä tuon viekkaan ja vallanhimoisen naisen virittämä ansa? Vai olivatko nuo hullut todellakin niin sokeita, että pakottivat juuri hänet tähän virkaan? Ja jos niin oli, mitä hänen piti tehdä? Pitäisikö hänen käyttää tätä hetkeä hyväkseen, ryhtyä taisteluun ja heti voittaa Rooma? Kenen hyväksi? Bysantinko! Tai Länsi-Rooman keisarin? Kuka siksi tulisi?
Regina! lisäsi hän sitten melkein tietämättään. Ja viinikellari! huokasi Larsson matkien. Sanonko sinulle jotakin, poikaseni: Se miehelle suurinta harmia tuottaa, kuu tyttöjen sanoihin liiaksi luottaa. Kun saapuvi lempi, se sydämen ansa, kihlaa tyttö, mutt' kihlaa vain suotta. Ja naimisiin mene maljasi kanssa.
Päivän Sana
Muut Etsivät