Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
Knuutin vaimo, minun julma mummoni, oli päättänyt murhata minun, koska hänen tyttärensä kuoli ihan samassa kun synnytti minut maailmaan, ja isäni ei antanut mitään apua elatuksekseni; silloin tulitte Te, niinkun enkeli taivaasta, ja vaikka sydämenne oli sanomattoman murheellinen vaimonne ja poikanne kadottamisesta, annoitte Te kuitenkin sille armottomalle vaimolle kourallisen rahaa, jotta hän hoitaisi minua, ja lupasitte hänelle vuosittain saman verran.
Ja tuon sanotte minulle niin välinpitämättömästi kuin jos ajaisitte kerjäläisen ulos ovestanne! Tehän kuitenkin ensimmäisenä annoitte minun katsahtaa tieteen salaisuuksien pohjattomaan kuiluun ja kiusasitte minua niinkuin paratiisin käärme tiedon puulla. Ennenkuin tunsin teidät, tohtori, olin levoton, janoava sielu, joka en missään löytänyt tarkoitusperääni enkä lepoani.
TUOVILA. En ole tohtori, vaan olen amerikkalainen kauppias, nimeni on Tuovila. OLLINEN. Tekö Tuovila, ja sanoitte olevanne lääkäri. TUOVILA. En minä ole koskaan itseäni siksi nimittänyt, vaan te minulle sen arvonimen annoitte. Luulen, että olemme tänään jo kerran tavanneet toisiamme, vaikka olimme molemmat kylliksi hätikköjä luulemaan toisiamme aivan vääriksi henkilöiksi.
Mitä te sillä tarkoitatte, neiti? Ei, älköön kumpikaan saattako toistansa onnellisemmaksi tahi onnettomammaksi. Niin vaalii tosi rakkaus! Uskon teitä, herra majuri, ja teillä on liian paljon kunniaa voidaksenne käsittää väärin rakkautta. v. Ivaatteko, hyvä neiti? Kas tässä! Ottakaa takaisin sormus, jonka annoitte minulle uskollisuuden merkiksi. Olkaamme kuin emme olisi tunteneet toisiamme! v.
Luottamus teihin oli minulla rauhana, voimana ja toivona hädässä. Tiedättekö nyt, mitä minulle annoitte ja minulta jälleen otitte?» »Tiedän.» »Kun täällä näin, mitä äsken näin, ja kuulin äskeiset sananne, silloin musteni silmissäni maailma ja sieluni muuttui mustaksi. Syntisiä ajatuksia tunkeutui sydämeeni ja ne puhuivat mahtavasti koston lohdutuksesta.
Voimakkaana ja kirkkaana kaikui hänen äänensä: »On Herra sun tukes horjumaton, Kun maalliset vaihettelee.» Se oli jäähyväislaulu Erkille. »Kiitos», Erkki läheni Aunea. »Te annoitte minulle hyvät matkaeväät.» Hän puhui iloisesti ja tyynesti. Aunea melkein hermostutti. »Olen teille sydämestäni kiitollinen.» »Eipä syytä. Lauloin osaksi itselleni.» Hänen äänensä oli surullinen.
Minä huomaan, ett'ei teitäkään enään naurata. NEULANEN. Ei, eikä minua todellisesti äskenkään naurattanut, mutta kun ihmiset kertovat että te annatte senlaisia lääkkeitä, jotka saattavat nauramaan, niin päätin minä koettaa, jos myöskin voisitte naurusta parantaa. Hyvin se kävi. Vastapulverin annoitte naurupulverille ja saamani korvapuusti olkoon siitä maksuksi.
»Muistatteko vielä, että annoitte minulle muistoksi suomalaisen markan. Siihen minä annoin lyödä reijän kantaakseni sitä kellonperissäni, mutta nyt kun Suomen kovat päivät ovat tulleet, en voi pitää sitä enää leikkikaluna, vaan lähetän sen teille takaisin hyvänä enteenä siitä, että entiset ajat eivät ole vielä kuolleet.
Mutta hän vakuuttaa, ettei hän ole teitä pettänyt, ettei hänen elämässään ole yhtään hetkeä, jona hän ei olisi rakastanut teitä enemmän kuin kaikkia muita naisia maan päällä, että hän kuolee, ellei hän saa nähdä teitä edes yhden ainoan kerran; hän rukoilee teitä antamaan siihen suostumuksenne sen lupauksen nimessä, jonka annoitte hänelle silloin, kun viimeksi puhuitte keskenänne."
Hän pakotti eukon istumaan, pani itse hänen lautasellensa voimakasta hernerokkaa ja kuiskasi hänelle korvaan: Tahdotteko nyt pakottaa minut kertomaan kaikille, kuinka kerran olin nälissäni, ja te annoitte minulle ruokaa, kuinka minua paleli, ja te lämmititte minua, kuinka olin onneton, ja te lohdutitte minua? Sallinettehan minun palkita hyvän hyvällä, kykyni mukaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät