Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
CANZIO. Pois tämä kummitus myös, tämä suolapatsas, jonka katsanto on mielelleni vaivaksi. Mene, sisäreni! MARIAMNE. Rachel, tule. RACHEL. Tässä on meidän hyvä seistä. MARIAMNE. Voi sinua aina itsepintaista! Tule! ANGELO. Fröökinäni, koska teidän kohtasin tässä ensimäisen kerran, niin annoitte minulle aivan suosivasti käsivartenne; suokaat minulle sama kunnia kerran vielä.
"Tänne tullessanne annoitte minun jotenkin selvästi ymmärtää, ettette voi kärsiä pianonsoittoa. Luonnollisesti ei ole pikku tyttäreni sen jälkeen uskaltanut koskea ainoaankaan tangenttiin teidän ollessanne kotona ja minä olisin kuitenkin yhtä halusta, kuin elän halunnut kuulla lempikappaleitani, ah niin!
Kirjoituksessanne annoitte minulle mainiot aseet käteen, enkä minä ole niin jalomielinen, että laskisin hyvää tilaisuutta ohi menemään, koska kerran ollaan sodassa toisiamme vastaan. Ette sitä itsekään tekisi, niin Jumalan miehiä kuin olettekin. HANNA. Voi, Jussi, miksi olet noin paha? JUSSI. Siksi, että he ensin ovat olleet minulle pahoja. Ja siksi, etten minä ole sinuksi.
Sanoin heille pari kolme kertaa, ett'ei tämä ollut nimeni, mutta unhottivat sen aina, jonka tähden en heitä enää muistuttanutkaan." "Ketä 'heillä' tarkoitatte?" kysyi hän malttamattomasti. "Ketä hyvänsä, joka täällä sattui olemaan, joskus herra Thwaits ja joskus kirjoittaja." "Miten kuittinne annoitte?" kysyi hän.
Te annoitte jonkun paperin hänelle? kysyi hän tyynesti, hymyillen kirkasta, peilailevaa hymyään. Niin, vastasi Johannes hajamielisesti. Se oli vain eräs vanha velkasitoumus. Entisiltä ajoilta? kysyi Irene vielä, luoden pitkän, veitikkamaisen katseen häneen. Niin, entisiltä ajoilta. Se oli jo molemmin puolin suoritettu.
KATI VIRTANEN. Yksi asia vielä, tohtori. Te annoitte kerran oksennuspulveria minun isälleni juuri silloin kuin hänen olisi pitänyt kaikista vähimmin sitä saada. Hän tuli heti paljon sairaammaksi ja oli kovin vihastunut teihin. Minä olen ehkä näyttänyt mielestänne kovin tuhmalta, mutta päätin jollain tavalla kostaa isäni puolesta. Hyvästi!
Viisikymmentä plootua? vastasi Joonas, joka nyt rupesi oivaltamaan, mihin päin puhe kääntyi. Täällä oli äskettäin herra, joka tarjosi sataa. Vääriä seteleitä, pelkkää peijattua varkaan tavaraa, uskokaa se, Perttilä, niin totta kuin olen talonpoika ruumiiltani ja sielultani. No, olitte kai niin viisas, että annoitte hänelle matkapassin alas portaita. Niin tein. Sanoihan minä sen!
Päivän Sana
Muut Etsivät