United States or Northern Mariana Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siitä pitää tuleman toista! sanoi Anni sydämmensä pohjasta alinomaa itsekseen, ja kaikenlaisista vähäpätöisistä syistä hän kiukutteli ja pikastui, vaikka hän ei itselleen eikä Lentsillekään taitanut tehdä selkoa, mikä hänen niin kiukkuiseksi teki. Lents haki lepoa ja rauhaa ulkona kodista, mutta Annia enemmän harmitti hänen käytöksensä mennessään, kuin koko hänen poismenonsa.
Ernestiina lupasi tämän asian toimittaa ja pyysi Annia ehtimiseen, että hän vaan lähettäisi ostamaan puotitavaraa heiltä eikä suinkaan mistään mualta. Annin päässä pyöri kotiin palatessaan monemmoisia ajatuksia: minun kotini on sentään holhonut hyvin monta ihmistä ja perustanut heidän onnensa, ja meidän itsemme ei enää pitäisi olevan mistään arvosta!
»Mitäs tulitkaan, mahdoit vain hakea rikkaampia ja parempia.» Annia vähän närkästytti tuo, että Vilhon äiti luuli hänen saavan kenen hyvänsä. Kyllä Anni sen todeksi tiesi, mutta häntä kuitenkin harmitti, että Vilho sen niin suoraan puhui.
Mutta kotiin tultuaan rovasti pyysi Annia hieromaan hänen hartioitaan saadakseen Annin siten viipymään huomiseen, että osottaisi hänelle ne illalliset ilkeät pojat. Nyt rovasti Annin nujuuttaessa luisia hartioitaan noin kauttarantain kyseli niitten poikain vanhemmista, niitten lasten kasvatuksesta, minkälaisessa sovussa ne elävät naapureittensa kanssa y.m.
Lents nosti lapsen käsivarrelleen ja kehoitti Annia malttumaan. Anni ei hiiskunut sanaakaan. "Kuoleman kylmä käsi on laskeunut huoneemme yli", sanoi Lents, "tässä ei auta ponnistaa vastaan. Onko sinulla Wilhekin täällä kotona? Onko hän jossakin piilossa?" "Ei, hän on poissa; tytön minä vaan pidin luonani". "Jumalan kiitos, ettemme kumminkaan kaikin huku; yksi meistä kumminkin on pelastunut.
Pian saatiin Annakin vaatteisiin; tukkaa vähän suorittiin ja rouva alkoi taluttamaan häntä salin kautta ruokasaliin. Isossa salissa kääntyi Anni taaksensa katsomaan, seuraako Elsa mukana. Nähtyänsä Elsan heidän jäljessään kulkevan, sanoi Anni "yhm", ja ojensi kätensä Elsan talutettavaksi. "Eipä Anni yhtään vierastakaan", sanoi Elsa, ja otti Annia kädestä, taluttaen tytön ruokasaliin.
Se kun, näette, oli niin peräti siihen tyttöönsä mieltynyt... Anni, Anni, se oli kaikki... Annia vailla se aina oli ... ja kussa oven aukasi, niin jo huusi, että 'missä Anni, tuleppas minun luokseni, tule isän luokse, lapsi!... Ja sitä se päiväkaudet hypitteli ja sen kanssa rupemata leikki ... se sai tukasta repiä ja tehdä, mitä lie osannut ja tahtonut... "No, mikäs Annille nyt on tullut sitten?
"No laita sitte minulle kuppi kuumaa kahvia, kyllä sekin auttaa". Lents kävi käsin päähänsä. Onko appi vallan mieltä vailla? Kuinka se on mahdollista, että kukaan ihminen, jonka tähden satoja tällä hetkellä epäilee elostaan, saattaa noin maukkaasti aterioida? Leijonan isäntä oli alentuvaisen puhelias ja kiitteli Annia siitä, ettei hänkin rynninyt tänne lisäämään turhaa parkunaa.
Ylioppilaat eivät olleet ennen Annia huomanneet, mutta nyt havaitsivat he hänet; nähtävästi hämmästyivät he Annin uljaasta ja kauniista näöstä. Kiivain väittelijä heistä astui Annia lähemmäksi ja sanoi: "Sinä olet kaunis tyttö! Sinä et suinkaan ole niin itsepintainen, sivistystä vihaava fennomaani, kuin tuo poika tuossa?"
Hahaa!" lisäsi hän ja ojensi pitkää vartaloansa suoraksi. "Herpertti Kaulio ei olekaan jokaisen maitten mittaajan pilkattava." "No mutta kuules nyt, veli hyvä", sanoi nimismies, "ethän sinä todellakaan aikone pelkästä kiusasta ottaa Konkkalan Annia?" Herpertti räjähti nauramaan. "Minäkö? No enhän nyt sentään!