Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Ukko siihen tokasi: "No onpa sitte jo rouvallakin ikää hartioilla!... Tämä meidän ämmä on toki vuotta nuorempi."
"Sampo nimeä pidetään rikkautta tuottavana, äläkä sinä, muori, pilaa sitä nimeä, sen minä sanon! Meidän Sammostamme tulee vielä kerran lappalaisten kuningas ja tuhannen poron ja viidenkymmenen lappalaiskodan hallitsija. Saadaanpas nähdä, muori, saadaanpas nähdä!" "On tuo niinkin, mutta Lappelill on niin sievä nimi", sanoi ämmä.
"Haha-haha!" nauroi vanha ämmä ilkeästi, "niinhän se on Lindströmi jo sanonut senkin seitsemänkymmentä kertaa ... vaan ei noita vielä ole näkynyt ... ja saatanhan tuon pitää minäkin että välistä aina saan sen myrskylaulun kuulla, jota miesvainajani oli tapa laulaa!" Ovi narahti kiinni jälleen ja salpa solutettiin sisäpuolelta paikoilleen.
Ei tässä parku auta, sanoi Sepän Riitta, omalla tavallaan lohduttaen. Jos mieli teistä miestä tulla, täytyy teidän vähän kärsiä. Kuinka on? kuiskasi Ester, vasten tahtoaan vapisten. Mitä joutavia, sanoi ämmä. Oikea käsivarsi ei ole katkennut, on vain nyrjähtänyt sijoiltaan. Mokoma vamma paranee kuudessa päivässä.
Pitipä äitini häntä oikein arvossakin ... vaikk'ei häntä meillä sentään ruokasalia kauemmaksi päästetty. Kovin näet levisi hänestä ankara tuoksu: hänessä asui aina tuommoinen sammalen tahi rämeen haju. "Ihan niinkuin metsän ukko itse!" puheli hänestä meidän vanha amma.
Sangen harvoin kuultiin hän lausuvan joitakuita lyhykäisiä sanoja, ja silloin taisi matalasta, häälyvästä puheesta selvästi havaita, ettei ämmä itse käsittänyt ääniä. Ompelia Anna oli vieno, vaalea olento, jotenkin pian sanottuin herramaisin käytöksin; hän oli jo vanhahko, vaan jälkiä näkyi vielä selviä kadonneesta, tavattomasta kauneudesta. Anna vaatetti itsensä hyvästi ja vienosti.
Mitä minulle veikkoseni? Veikkoni koriat kengät, Tahi uusi verkatakki. Tule ämmä Tuuterista! Tule ämmä Tuuterista, Kaala Karjalan hovista; Tuo munanen tullessasi, Keitä keltainen munanen, Keltaisessa kattilassa, Keltaisen tulen kes'ellä. Kääpönen, kääpönen.
Heidän nähdään, niin sanoo ämmä, vieläkin kuudan-öinä ratsastelevan yksinäisillä paikoilla pitkin vuoren kuvetta, komeasti puetuilla jalkojilla, kalliista kivistä hohtavina; mutta he katoavat heti kun heitä puhutellaan.
Vasempaan oli uuni; suoraan ovesta oli peränurkka, jossa oli pöytä ja jumalankuvisto; pöydän takana oli rahi; rahilla istui vanha, hunnutoin vaimo ja hänen vieressään heikko, vahanvärinen mutta paksuvatsainen poikanen; ämmä oli laskenut päänsä pöydälle ja poikanen kiskoi häntä hihasta ja pahasti poraten pyysi jotakin. Elias astui tupaan. Tuvassa oli raskas henki. Hän katseli ympärilleen.
Tosiaan mailma on avara, mutta minulle ei siinä ollut muuta paikkaa, kuin se joka minulla oli entiseltä. Talvella sanottiin kaikki torpparit ylös jollei he tahtoneet ruveta muonamiehiksi. Katteini olisi kuitenkin mielellään suonut että olisimme muuttaneet, sillä hän tahtoi nuoria ja raittiita työmiehiä, joitten perässä ei ollut "ämmä räysiä ja pieniä poru-kittiä", niinkuin sanansa sattuivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät