Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
ALLI: Että hän olkoon hyvä ja pitäköön vähän pienempää suuta, vaikka onkin niin paljon lukenut ja matkustanut. Ei hänen silti tarvitse noin ylvästellä eikä kohdella muita ihmisiä niinkuin pikku lapsia. KERTTU: Sanoisitko sinä hänelle niin? ALLI: Miksen. En minä häntä pelkää. KERTTU:
Mutta miksi sinä itse käyt niin perin harvoin teaatterissa, kun kerran sitä niin innokkaasti puolustat? kysyi Alli. Professori antoi katseensa vaipua ja istui hetken äänettä. Minä pelkään näyttäväni epäjohdonmukaiselta, sanoi hän viimmein.
»Mutta ken sieltä nyt antaa merkkejä, sillä muuta se ei voi olla», sanoi Alli, nousten seisomaan. »Ei tämä ole leikkiä.» »Ei, ei se ole leikkiä», myönsi Elinakin, tullen vielä kalpeammaksi. Maija Liisa oli myöskin kuullut omituisen äänen ja riensi ulos sotamiehen kanssa, jonka oli kovasti pudistelemalla saanut hereille. »Minä koetan ottaa selkoa asiasta», sanoi sotamies.
Alli pudisti päätänsä. »Jos naisella on omia lapsia, hän ei pistä toisen lasta niin syvälle poveensa, ett'eivät jalat jäisi riippumaan; kun päällikkö tyytymättömänä kääntää pois korvansa, päästäkseen kuulemasta teidän sanojanne, niin te peräydytte ja luulette, ett'ei voida mitään tehdä, sillä teillä on muuta ajateltavana.»
Ja minä huomasin, että se oli sama mies, josta minäkin kerran olin uneksinut. GRANSKOG: Pitääkö minun punastua? KERTTU: Ei. Ei se ole tarpeellista. Minulta on unelmien aika ijäksi mennyt. GRANSKOG: Mutta Alli? Minun täytyy kysyä teiltä neuvoa? KERTTU: Ei teidän enää tarvitse hänestä huolehtia. Hän on pelastettu. GRANSKOG: Kuka on hänet pelastanut?
»Miksikä tuosta rupeatte niin kovin suremaan?» sanoi Kaska. »Eihän Antero ole ainoa semmoinen, mutta moni pääsee myöskin Herran iloon, ja sinne pääsette ainakin te, Alli, tehän olette vielä niin nuori ja viaton.» Alli nousi. »Ah, enpä suinkaan, en läheskään! Ettekö tiedä ketään pyhää miestä tai vaimoa, joka taipuisi rukoilemaan tai pitämään sielumessua niiden edestä, jotka ovat kuolleet?
Tassuansa nuolaisee miellä makealla. Silloin herää mirri parka kesäkoivun alla. Oikaisevi tassujansa, päätä pientä puistaa! Talven kylmän kamalaksi mirri parka muistaa. Nurmikolle istahtavi, silittävi päätä; ihailevi itikoita sekä kesäsäätä. Alli Nissinen. Enkeli ohjaa. Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
KERTTU: Ja sinä tunnet hänet? ALLI: Totta kai. Tunsinhan minä hänet jo ennen hänen ulkomaamatkaansa. KERTTU: Oletko sinä tavannut hänet ennenkin? ALLI: Muutamia kertoja. KERTTU: Ja mitä hän puhui? ALLI: Hän kyseli sinusta. KERTTU: Minusta? ALLI: Niin ja veljestänsä ja kuinka hän voi. KERTTU: Ja sinä vastasit...
Sanni näytti ällistyneeltä: oman huvinsa, omain mielitekojensa uhraaminen jonkun elävän olennon edestä maan päällä, näytti hänestä kerrassaan ihmeeltä. Luonnollisesti pidät sinä itsekin teaatteria tuommoisena syntisenä huvituksena, sinä kun olet semmoinen pyhimys, sanoi Alli.
»Kysykää häneltä», pyysi Alli, »eikö hän muista tyttöä, jonka hän pelasti palavasta talosta, johon venäläiset viskasivat lapsen tuleen ja ripustivat vanhan ukon pellin nuoriin, hakattuaan häneltä ensin molemmat kädet pois! Se tyttö, jota tuo», sanoi hän Ivania osottaen, »tahtoi pois vetää, olin minä, ja tämä pelasti minut», lisäsi hän Alekseita osottaen.
Päivän Sana
Muut Etsivät