Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Knut kietoi kätensä hänen ympärilleen rajuna iloisista toiveista: "jos minulle tulet, ei sinun elämässäsi sitä katuman pidä!" Leiv on minut unhottanut, ajatteli Alfhild; vanhukset sitä toivovat... "Ehkäpä se on niin sallittu", kuiskasi hän, tuli hehkuvan kuumaksi ja sitten kylmäksi jälleen.
Sten oli erittäin kohtelias ja ystävällinen ja kesti pikastumatta monta puhetta ja maljaa. Kohta kahvin juotua läksivät vieraat, ja Alfhild huomasi silloin Stenin ja isänsä katsahtavan paljon-merkitsevästi toisiinsa.
Knut nauroi ilosta, veti häntä luokseen ja päästi taas, heitti jalkaa ilmaan ja huusi: "Hei, nyt minäkin tiedän, miltä ilo tuntuu!" Nyt kun asia oli päätetty, oli Alfhild itse niin alakuloinen, että koetti saada virkistystä Knutin ilosta.
Niin, taisi joku vieras mennä tästä alaspäin". "Kukahan se oli?" "Niin kuka lienee ollut", vastasi Alfhild. "Koeta houkutella koiraa mukanasi sisään." "Kyllä." "Mitä sinä siellä seisottelet?" "Ovatko vuohet olleet ulkona tänään?" "Ovat, kuinka niin?" "Ovatko tulleet kotiin kaikki?" "Kyllä luulen. Mitä varten sitä kysyt?"
Ihmiset nauroivat laululle ja arvelivat, ett'ei sitä kukaan muu ollut keksinyt, kuin Björn Haugstad. Selvää oli, ett'ei kukaan uskonut laulussa mitään perää olevan. Alfhild olisi tahtonut vajota maan alle häpeästä. Mitä, jos joku tiesi! taikka vaan epäilikään! Hän koetti nauraa laululle niinkuin muutkin.
"Mutta, kultaseni, muistahan toki, että nyt olet minun vaimoni!" "Entä sitte!" vastasi Alfhild. "Mitä muutosta se voi ollenkaan vaikuttaa sitä minä en ymmärrä." "Etkö sitä ymmärrä? Tänä aamuna ei vielä olisi katsottu soveliaaksi sinun lähteä yksin minun kanssa kotiimme etkä sinä itsekään olisi suostunut siihen. Mutta huomenna lähdet mielelläsi. "Sehän on ihan toista.
"Tule, tehtaamme pieni kävelyretki pitkin puistokäytävää." "Mitä sinä mietitkään? Tässäkö pakkasessa?" "Voithan kietoa huivin ympärillesi. Ulkona käveleminen on terveellistä. Me kummatkin tarvitsemme jäähdytystä." Alfhild seurasi häntä koneentapaisesti. Kihlauksen rikkominen hänen kanssansa, nyt, ei olisi ollut viisaasti.
Kotiin tultua meni Sten provastin huoneesen ja keskusteli siellä kauan kahden kesken hänen kanssaan. Tullessaan ulos näytti hän iloiselta, niin että Alfhild kysyi, mitä he olivat puhelleet. "Häistämme tietysti", vastasi hän. "Niin, rakas Sten, saat antaa anteeksi mutta minä luulen, ett'ei niistä tule mitään vielä lauantaina, niinkuin lupasin", sanoi Malla-täti.
"Malttakaas vähäisen, hyvät naiset ja herrat," lausui John, "minä en ole vielä lopettanut. Minä sanoin: neiti Kreiner ja minä olemme olleet kihloissa, mutta me emme ole enään." Hän riensi ulos. Alfhild seisoi kuin huimaantuueena.
Hän puristi tyttöä kädestä että tärisi: "Kiitos tanssista, Alfhild!" ja silmät, joita hän samassa antoi, olivat semmoiset, ettei niitä Alfhild sitten elämässään unhottanut. Leiv ryntäsi ulos, puoli pyörryksissä, sekaisin, raivopäisenä, mutta onnellisena samalla; metsään hän kiidätti raitista ilmaa saadakseen; Alfhild hänellä oli edessä, mihin vaan kääntyi.
Päivän Sana
Muut Etsivät