Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Ikävätä kuitenkin, että Alfhild oli niin syvällä seuraelämällisen säädyllisyyden orjuudessa! Sten oli melkein suutuksissaan häneen, kun kumartui "Isä meidän" ajaksi. Vihdoin oli saarna lopussa ja pappi alkoi: "Kristilliseen avioliittoon kuulutetaan tänäpäivänä " Nyt oli varmaankin tarpeen ruveta totisen ja hartaan näköiseksi.
Onkohan täti löytänyt hyviä huonekaluja sinullekin. Mutta Sten vai niin, sinä vaan menet sanomatta edes minulle hyvää yötä!" Sten oli todellakin kiiruhtanut hänen huoneestaan virkkamatta sanaakaan; Alfhild tuli nyt kynttilä kädessä hänen perästänsä vinnille. "Vai niin tahdotko mieluummin ottaa jäähyväiset täällä ulkona kuten tavallisesti.
Silloin kertoi eräs jostakin uudesta laulusta, joka olisi pitäjäläisistä tehty. Se laulettiin, ja kaikki ymmärsivät selvään, että siinä Alfhildiä tarkoitettiin. Kerjäläispojasta siinä oli, joka kuuseen kuroitteli; lopuksi tuli pilkkavärssy "hentusta", joka "teki leikkiä jokaisen kanssa" ja "meni viimein köyhälle miehelle, vaikka paremman saanut olisi". Alfhild lensi tulipunaiseksi.
Mutta kun hän viimeinkin lopetti, näki hän että tyttö, jota tanssitti oli Dalen Alfhild. Sinä hetkenä oli Alfhild niin kaunis, ettei Leiv ikinä unissaankaan ollut moista nähnyt.
Mutta vastaisessa kirjailija-elämässään hän varmaankaan ei niinkuin teoksessaan "Ein Fritenkjar" tule nimenomaan esittämään vaan moraalista puolta kertomuksessaan." Dalen Alfhild oli kauniin tyttö koko seudussa. Kasvot lempeät ja hyvät, suu raikas, hiukan avoin, kun hän hymyili, silmät kirkkaat ja uskolliset kuin kaksi Jumalan enkeliä.
Sitä ajatellessa virtasi veri päähän, silmät polttivat, hampaat menivät yhteen ja nyrkit puristuivat kokoon juuri kuin vetotaudissa; hän pelkäsi järkeään. Alfhild, Alfhild ja kaikki hänen toiveensa!
Hän näytti niin suurelta hämärässä, hänen mustat silmänsä kiilsivät kuun valossa; Alfhild aivan hurmaantui häntä katsellessaan; tuollaista poikaa ei varmaan toista koko maailmassa ollut. "Oo, jos hän tietäisi, kuinka paljon hänestä pidän, niin ei hän noin ujostelisi!" Mutta pitäjäs? "Sillä kummallisia asioita sinulle aion puhua", sanoi Leiv, "ja varmaan tulet uskomaan, että olen päästä vialla.
Seuraavana aamuna oli hän aikaisin ylhäällä alottamassa uudestaan samaa suloista joutilaan-elämää. Oi, olihan hän niin sanomattoman onnellinen! Ja hän kertoi sulholleen, miten hän oli tyytyväinen Malla-tätin moniin nuhteihin, sillä pitihän aina olla jotakin ikävää, ja juuri nuo moitteet, joita sai kuulla illoin, antoivat hänelle oikeutta olla oikein onnellinen koko päivän, arveli Alfhild.
Sten seurasi perästä ja kuuli, miten Alfhild pidätteli outoja ääniä, joiden merkityksen hän sitte vasta ymmärsi, kun olivat vinnillä ja Alfhild purskahti ääneensä nauramaan. "Tuon keinon keksi täti vaan sentähden, ett'emme tänäkään iltana saisi kahden kesken tulla ylös", kuiskasi hän. "Ja sitä paitsi tahtoisi hän luonnollisesti saada vielä viimeisen kerran vähän torua minua.
Ja kun kaikki pitivät asian niin luonnollisena, alkoi Alfhild itsekin taipua. Ikävällä ja surulla hän ajatteli Leiviä, kun oli yksinään, mutta häveten silloin, kun toisten seurassa oli. Tahtoi mieluummin unhottaa hänet. Hän oli hourinut; rakkaus oli tehnyt hänet sokeaksi. Parhaiten hän viihtyi Knutin seurassa, sillä hän osasi niin hyvin haihduttaa pois nuo raskaat ajatukset.
Päivän Sana
Muut Etsivät