Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. lokakuuta 2025
Mutta kaikesta huolimatta Elli jäi levottomaksi. Oudot ajatukset risteilivät mielessä ja sydämessä tuntui niin kummalliselta... Eljas kyllä havaitsi tämän, mutta hän ei kadottanut mielenmalttiaan. Hän kohteli Elliä tyyneydellä, kuin sairasta lasta. Koko niityn tuotteet ennätettiin hyvissä ajoin saada latoon. Tyytyväisinä mentiin kotiin.
Minä ajoin lämpimiin nahkaisiin käärittynä uutta kotia kohti huomio kiintyneenä tiepuolen ihmeihin ja vasta illalla maata pannessa muistaen riisujani ja tuudittajani. Nousi meteli: »Minä tahdon Liisan luo!» »Liisa tulee huomenna ... Liisa tulee...» Mutta ei Liisa tullut huomenna eikä ylihuomenna.
Minä arvasin Ellin juonen ja olin taas kuin maahan lyöty ja semmoista menoa se sitten jatkui aika. Ja kun juhla oli lopussa ja minä ajoin isän ja äidin kanssa kotiin, en minä jaksanut enää huomata yön pehmeää runoutta, en kuusien hymyilyä, en yölinnun kehräämistä. Istuin takaistuimella kuin raskas paino hartioilla. Isä istui äidin kanssa edessä. Eräässä ylämäessä käveli hevonen laiskasti.
Ei Elli tiennyt, oliko se ollut kaunista, ei hän ollut sitä kuunnellut ... saattoi kyllä olla ... mutta silloin hänelle aina tahtoi tulla paha mieli, ja hän oli Sigridin rinnalla mielestään niin kovin vähäpätöinen. Toisin ajoin tuli iloisia lauluja. Sigrid nyökäytteli päätään pianon takaa, hymyili Ellille ja soitti niin kummasti, että hypähti Ellin sydänalassa.
Yölamppu paloi himmeästi, ääniä ei kuulunut muuta kuin aaltojen yksitoikkoinen loiske rantoja vastaan ja tuulen hiljainen humina pensaikossa tuolla ulkona. Maria nukkui levottomasti, aika ajoin avasi hän silmänsä ja sanoi jonkun sanan. "Missä on Oskari?" "Hän nukkuu." "
Ainoastaan siitä Durward tiesi vielä olevansa hereillä, että hän, huomaten tilansa vaarallisuuden, aika ajoin ponnisti kaikki voimansa estääkseen vajoutumasta syvään, sikeään uneen. Välistä selvä tunne siitä, että hän oli hevosen selästä putoamaisillaan tai hevosensa kanssa horjahtamaisillaan maahan, herätti hänet taas liikkeeseen ja virkisti häntä.
Minä ... minä luulin, lausui hän viimein, luulin jonkun juosseen tänne tupaan ... jonkun, jota minä ajoin takaa ... joka koettaa paeta minua ja siksi riensi tänne turvaan. Riensi tänne turvaan! toisti Stiina-muori, sanoja tavoitellen; se ei ole mahdollista, herra konttoristi... Kuka olisi voinut tulla tänne näin myöhään illalla?
KAINULAINEN Siinä hallan huounnasta! HUUTOJA PANULAISTEN PUOLELTA Pyhän puun kaatavat! Voi, mitä tekevät! Pyhän lähteen jalkoineen sotkevat! Ei tule ikänä haltija näille maille takaisin! ILPOTAR Uuden ja paremman pappi antaa! NAISTEN HUUTOJA Olisi antanut olla pyhän puun kaatamatta! Sydäntäni vihloo! PANU Heille otukset eteensä ajoin! Karhut kiersin!
Jörgenin täytyi lähteä matkalle, ennenkuin rekikeli loppui, sillä kelirikon aika oli pian tulossa ja suoraa mielettömyyttä olisi lähettää hevoset kulkemaan huonoja teitä. Jos häneltä ei menisi kokonaista vuotta hukkaan, niin täytyi hänen lähteä hyvissä ajoin, erityisesti valmistuakseen koulututkintoonsa. Jörgen vaan mietiskeli kaikkea, mistä hänen nyt täytyi erota.
»Hyvä herra», sanoi hän, »nyt en minä enää tahdo matkustaa pitemmälle!» »Ei ole tarpeenkaan, hyvä mies», vastasi puhuteltu. »Kunpa olisin pastorin Henrikin luona Berlinissä! Milloin voin päästä sinne?» »Iltapäivällä kello neljä lähtee juna sinne, joten pääsette perille hyvissä ajoin.» »Parhaat kiitokset siitä tiedosta!» sanoi Witt hattuaan nostaen. Hän istuutui penkille.
Päivän Sana
Muut Etsivät