Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Se oli minusta hiukan jumalatonta; mutta olihan Matti eineen kielessänsä ja ajattelin: jos saisimme katsoa monen muunkin Matin sydämeen, niin eiköhän sielläkin olisi samallaista surua nähtävänä? Eroitus on vaan se, että mitä hienompi surija, sitä vähemmän hän näyttää minlainen hän on. Loppui se päivällinen viimein ja taukosi aterioitsevien isoääninen pakina.
Koettihan tunneraukka pitää puoliaan, ja monesti se jo oli voitolla, kun jokin satunnainen muisto taas elävästi kuvasi Iidan lempeän muodon eteeni. Silloin taas kirjoitin ja revin. Ja vaikka sen ottelun aikana rakkauteni yhä vahvistui ja vankistui, niin siihen määrään olin saamaton, että kirje jäi lähettämättä. Saatanhan sen vastakin lähettää, ajattelin, kunhan mietin. Ja odotustunti kului.
Niin, minähän ajattelin sitä, että kaikki nuo ihmiset, tirehtöri, vartioupseeri, kaikki nuo palvelusmiehet enimmäkseen hyväluontoiset ihmiset ovat tulleet pahoiksi ainoastaan siksi, että he palvelevat.
Mutta hitto sinne menköön sateella kuraiselle pellolle, ajattelin, ja pyysin erään ystävällisen ja ymmärtäväisen isäntämiehen kertomaan minulle siitä jälkeenpäin. Mutta missä saisin tilaisuuden ryhtyä kirjoittamaan? Mahtaisiko hän jo olla ylhäällä? Siellä olisi rauhainen huone, ja hän voisi auttaa muistiani eilispäivän juhlallisuuksien ikuistamisessa.
Sitä paitsi se oli Ernestin mielenmukainen toimi, ja sen lisäksi minä olin ylpeä hänen rakkaudestaan ja ajattelin, että tämä tarjous tehtiin hänelle tunnustuksena hänen kykeneväisyydestään. Mutta samalla huomasin tuikkeen hänen silmissään. Hän nauroi minun innostukselleni. »Ethän sinä aikone kieltäytyä?» minä sanoin. »Se on lahjomisyritys.
Sentapaiset olivat mietteeni ja tunteeni niinä päivinä, jolloin suoritin pääsötutkintoni, jotka tuntuivat tykkänään unennäön kaltaisilta. Kumminkin ne onnistuivat hyvin, ja minut huudettiin seitsemänneksi mieheksi hyväksyttyjen joukossa. Se tuotti vähän elähdystä mielelleni. Ajattelin silloin tyynesti: "Saa nähdä, mille kannalle asiat viimeinkin selviävät!"
Lukuun ottamatta sitä, jota hän kirjoitti Jerrystä ja minusta, on se kaunis kirje, Margery; ja se on kaikki sinun tekosi, tyttöseni." Isä istui iloiten kirjeestä, ikäänkuin lapsi. Hän näytti niin harmaalta ja tuhkankarvaiselta himmeässä kynttilän valossa, ja äänensä vapisi kun hän yhä vaan kiitteli Stefanin kirjettä; minä puolestani ajattelin sitä enenevällä kylmyyden tunteella.
Minä ajattelin itsekseni: "Oi Jumalan! kuinka hyvin olisivatkaan asiat jos eräät pormestarit, raatimiehet ja ruuti-ukot isänmaassani, olisivat saaneet kehtonsa tänne. Kuinka mukavasti ja hauskaksi olisivat nuo rauhaa rakastavat miehet havainneetkaan kaikki tässä siunatussa kaupungissa."
Hänen elämänlankaansa kehrätessään lienevät kohtalon korkeat jumalattaret kerrankin vallattomina kisailleet, koskapa lanka tuntui paikoin liian hienoksi ujuneen, paikoin painuneen solmuille ja sykkyröille. Niin ainakin minä ajattelin. Ja nuo hienonnukset, solmut ja sykkyrät ne minun piti saada tietää. Siihen olinkin ollut aivan pääsemäisilläni, mutta hän nyt noin äkkiä luiskahti käsistäni.
Mutta samassa haihtui tie kokonaan. Vaikka kuinka katselin ympärilleni, en voinut enää askelten jälkiä erottaa. Ja kun käännyin taakseni katsomaan, huomasin vain omien kantapäitteni sijat. Aivan oikein, ajattelin. Täällä ei ole kukaan ihminen käynyt. Ja mikäli muistan, en ole nähnytkään viimeisestä tienhaarasta lähtien enää mitään askelten jälkiä edelläni. Tienhaarasta?
Päivän Sana
Muut Etsivät