United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !
En ole tahtonut hänen muistoansa häväistä, mutta ajatellessani että tekin olette nyt kasvaneet miehiksi, ja että teilläkin tulee olemaan vaimot... Niin, kyllä hän oli jalo mies kaikessa muussa, niinkuin kaikki hänen käsialansa todistavat.
Noin sai joku wuosi kuluneeksi, ja hän synnytti taas lapsen, mutta se kuoli kohta maailmaan tultuansa. Kun waimoni wähäisen toipui, rupesin minä oikein todenteolla ottamaan waaria hänen terweydestänsä, sillä minua rupesi kauhistuttamaan ajatellessani häntä kuolewaksi. Mutta ulkonaista elämääni en minä kuitenkaan parantanut!
Puolisoks' voin sentään saada Vaikka kammarneuvoksen! Siinäpä ylpeä elävä! Se vain suuri vahinko, ettei hän lentänyt ilmaan linnan kanssa tuossa! Minä en voi kärsiä tämänlaisia lippulakkeja! Ovat kuin mitkäkin limsilukot kelpaavat ainoastaan silloin kun ei sada. Minä voin tulla hulluksi ajatellessani että vielä kestää kuusi vuotta ennenkun pääsen tästä kiusauksesta.
Luonnollista on siis, että nyt, ajatellessani jotakin yleisön huviksi esiintuotavaa, olen valinnut tarun, joka on yhteydessä tämän minun nuorta mieltäni lumonneen paikan kanssa. Kenties se myös voinee tehdä huomaamattomiksi kyhäykseni vaillinaisuudet, samoin kuin monen emännän mielestä koreat porsliini-kupit parantavat huonon teen makua.
Mutta voi, kun ajattelen että nyt on muutos tapahtuva koko elossani ja olossani, ... että nyt olen erkaneva vanhemmistani, olen jättävä teidät, rakkaat siskoseni, tämän kodin, jossa olen ollut äärettömän onnellinen ja tuon kaiken tekisin miehen tähden, jonka sydäntä en tunne yhtä kuin teidän, joka minun suhteeni saattaa muuttua, joka monella tavalla saattaa tehdä minua onnettomaksi ja tämä mies on tästä lähtein oleva minulle kaikki kaikessa ... kohtaloni on muuttumattomasti kiinnitetty häneen ... oi, siskoni, tuota ajatellessani silmäni menevät mustiin, polveni vapisevat ja kun ajattelen, että tänään, juuri tänään ... vain muutaman tunnin päästä on elämäni kohtalo päätetty ... sekä että vielä olen vapaa ja voin palata entisyyteeni ... silloin minua vaivaa semmoinen epämielisyyden ja horjuvaisuuden tuska, ett'ei sitä kukaan käsittää saata.
"Oi pyhä Antonius!" huudahti Lisbet, kun Dora tuli heille ja kertoi, mitä oli tapahtunut, "auta minua kestämään tätä ylennystä! Aivanhan värisen ajatellessani, että lankoni on oikeusneuvos..." Ja hän asettui Doran eteen ja hänen hampaansa kalisivat ja kädet ja jalat vapisivat. "Miten ihmeellä uskallat olla naimisissa hänen kanssaan, rakas Dora?" kysyi hän.
Oletko toimittanut toimitettavasi, Anna? Anna. Olen. Gerbert Kuinka iloista! Nyt on meillä se välikappale, joka tekee meidän onnellisemmiksi kuin tähän asti olemmekaan olleet! Jos tietäisit, kuinka sydäntäni on särkenyt ajatellessani, että kenties joku voi nähdä meitä näin toinen toisiamme kohtaissamme ulkopuolella kaupungin muuria!
Se on totisin sana, minkä eläissäsi lausunut olet, Liv. Niin, paha ihminen se oli", lisäsi hän totisesti, tarttuen Livin käteen ja katsellen hänen silmiinsä. "Voin sekä nauraa että itkeä harmista, ajatellessani tuota", jatkoi hän hetken perästä, "mutta semmoisia on suurin osa heistä, eikö siis täydy heitä vihata?" Liv katseli häntä lempeästi.
Minä en ryhtyisi mihinkään tavalliseen ylioppilas-hienostelemiseen ei, minun silmämääräni oli liian korkea, jalo sellaiseen ruvetakseni, ja muistellen Jaakko-enon neuvoja, täytyi minun naurahtaa, ajatellessani kuinka vähän hän minua tunsi.
Ja jos niin oli, niin olisivat he joskus, vaikka hetkeksikin, tunteneet samanlaatuista inhoa minuun, kuin tunsin minä ajatellessani omaa sisäistä itseäni. Mutta juuri sitä he eivät saaneet millään muotoa tehdä. Minä sentähden epäluuluisesti tutkin joko ilmettä heidän katseessaan taikka tarkoitusta heidän puheissaan.