Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Leena pani heti lastuja pesään, joten sain pannuni hyvälle tulelle.» »Ja meidät saat viedä Kartanoon hevosellasi, emme me täältä viitsi jalkaisin kotiin pötkiä», sanoi Aksel. »Ja sinä Ahto tulet meidän mukaamme.» »Kiitoksia, kyllä tästä pian kotiinkin menen», vastasi Ahto. Kun matamin kahvista nyt oli virrannut lämmitystä sekä Iirin että metsästäjien suoniin, niin herrat läksivät pois.
Ahto, joka juuri astui huoneeseen Seljan puhuessa kansallispuvuista, virkkoi: »Everstinna varmaankin sanoo, että teiltä puuttuu 'noblessia', kun näkee teidät kansallispuvuissa.» »Sanokoon vain, se on yhdentekevää», vastasi Selja. »Patrunessa Aateli ei suinkaan ole samaa mieltä, ja hänenpä luokseen me nyt lähdemmekin. Sitäpaitsi on Helvi tummansinisessä puvussa, ja hänestä everstinna aina pitää.
»Ja jatketaan kinaa», virkkoi Ahto. »Ei ensinkään kinata», väitti Iiri. »En minä kinaa kinatakseni, vaan puolustaakseni mielipiteitäni.» »Ei matkalla kinaaminen sovikaan», sanoi Ahto, »sillä silloin unhottaisimme katsella ympärillämme olevaa luontoa». »Se on aivan tosi», vakuutti Iiri ja meni nyt hyvästi jätettyään kotiin.
Ahto ja Helvi lupasivat alttiisti opettaa Iiriä, ja sitte päätettiin, että Iiri vuoden päästä pyrkisi »isoon kouluun». »Minusta tuntuu», jatkoi rovasti, »ikäänkuin suorittaisin vain velan tuolle lapselle, sillä oli se ehkä minunkin syyni, että hän joutui Renkalalle, kentiesi olisin voinut sitä estää.
»Niin, hän on myöskin kestikievarissa», virkkoi Ahto. »Mutta tässäpä nyt eroavat tiemme.» Pappilan nuoret sanoivat jäähyväiset. Lilli ja Aksel saattoivat Arvoa kievariin asti, jossa he, lämpimät jäähyväiset sanottuaan sekä terveiset lähetettyänsä sedälle ja tädille, erkanivat mennäkseen kotiinsa päin. »Kumma, ettei meidän ukkoa jo kuulu.
Hän läksi kumppaniensa luo, jotka nauraa hiivistelivät Kallun laulua, ja sanoi Pekolle: »Mennään nyt edemmäksi katsomaan leikkuuväkeä.» »Vaikka vain. Tule sinäkin, Ahto», vastasi Pekko. »Kyllä», sanoi Ahto, »mutta mikä nyt on? Koko leikkuuväki seisoo sirpit kädessä eikä leikkaa, ja kaikki sitelijät, nuo poikanulikat ja tytönräppänät, juoksevat tuonne aidan päälle.»
Ahto aaltojen kuningas, ve'en ukko ruohoparta, rinnoin aalloillen ajaikse ja lapaikse lainehille; sisarekset Sotkottaret, rannan ruokoiset kälykset, ve'en kalvolle vetäikse, luikahaikse lumpehelle; itseki ve'en emäntä, ve'en eukko ruokorinta väännäikse vesikivelle, vatsalolle vaivoaikse, tuota ääntä kuulemahan, iloa imehtimähän, kun oli ääni kummanlainen, soitanto ylen sorea.
Kaksi oli metsästäjän pukuun puettuna, mutta kolmas oli vain jonakin tienoppaana. »Noh Arvo, mikä sinulla siellä on? Mistä tuollaisen saaliin olet saanut?» »Minä pelastin hänet tuolta lammesta, ja tiedätkö Aksel jollen teitä ennen olisi lammelle tullut, lepäisi tyttö nyt tuolla syvyydessä, sillä juuri tähän ennätettyäni hän veteen hyppäsi.» »Mutta eiköhän tuo ole Renkalan huutotyttö?» sanoi Ahto.
Ei hän Iiriä eikä minua huomaakaan.» »Niin, Helvissä on 'noblessia' sen hän havaitsi silloin, kuin Ragnhildin isä, leskiparoni, kävi täällä ja Helviä liehitteli.» »Ahto, kuinka tuommoisia puhut», torui Helvi. »Onpa se tosi», vakuutti Ahto, »siitä asti hän sinussa on ylevyyttä havainnut. Hän on todellakin hauska, tuo everstinna.» »Hauska! Onko hän hauska?» kysyi Iiri ihmetellen.
»Niin, jää sinä tänne», pyysi Ahto. »Kiitoksia vain, kyllä niinä nyt sentään Iiriä seuraan», sanoi Pekko, ja molemmin he läksivät kotiin. »Pian tulitte!» huudahti matami, kun Iiri ja Pekko astuivat sisään. »Mitä sinulla siellä tehtiin, Iiri? Olen ollut kovin utelias, eikä se ukkokaan tullut kotiin, että olisin saanut hänen kanssaan tuumia, mikä tuo asia lienee ollut.»
Päivän Sana
Muut Etsivät