Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. lokakuuta 2025
KOJO. Vaan pyhäpäivänä kultani luokseni käymähän pääsee, Kangas kohta on kauniimpi, mieluisa on metsä Silloin; korpiki kuutta on kukkaampi ja ne paikat, Joita hän astunut on, koko viikon kirkkaina loistaa! KOMMI. Ennen lehmät leipovat taikinata, akat ammoo, Ennen kyntänevät oravat ahoja sekä puussa Konkarit kiivennee, hirret vetänee, härät notkuu, Ennenkun minä paimenen päiviä kiittävä lienen!
En tiedä enää, minne menen, ja olen hetken päästä auttamattomasti eksynyt. En löydä kantoa, jota etsin, en tunne tietä, en aitoja enkä ahoja. Ja epätoivoissani minä alan huutaa hänen nimeään.
Vielä kuulin kummempia, Imehempiä tähysin: Hirsi veti, härkä notkui, Reki kesti, tie hajosi; Orava ahoja kynti, Hevonen makasi puussa; Kattilalla souettihin, Wenehellä keitettihin; Repo päätä poimimassa, Itse hanhut antamassa. Anna hanhut siipiäsi, Lakia laakamoisiasi! Millä lennän muille maille, Noille maille tuttaville, Hopiaisehen salohon, Kultaisehen koivikkohon.
KULLERVO. Kalakontti tuoss' on tyhjä. Ei enempi mulle aalto Kuin metsä otusta anna. Hyvästi kalavetenne! Suotta Illi mun opasti Kalervon kotisijoille. Ei mun mieleni levoton Viihdy näillä työaloilla: Suurilla sotakedoilla Askaroivat aatokseni. Näitä auhtoja ahoja, Vesien kalakutuja Voipi viljellä Potero Isäni Kalervon kanssa. Suuremmat minun suruni.
Metsä, joka toisin palkoin anivihreänä vaippana, toisin palkoin vuodenaikojen vaihtelua noudattavana väriverhona peitti isäimme maata, on hakattu pois. On paljastunut maaperä, kalseita kalliolta, soita ja autioita ahoja. Metsän möivät suurisukuiset. Ostajan palkkalaiset tulivat meluten ja kaatoivat maahan metsän viimeistä puuta myöten.
Suuret suunnattomat petäjät olivat rauhoitettuina otuksina saaneet kasvaa täällä nähtävästi siitä lähtien kuin Sampsa Pellervoinen kylvi maita kyyhätteli, kylvi maita, kylvi soita, kylvi auhtoja ahoja, ja kun hän mäet kylvi männiköiksi, kummut kylvi kuusikoiksi, kankahat kanervikoiksi, notkot nuoriksi vesoiksi.
Ilmanko eläviksi ja mielellisiksi saarta, rantoja, nurmia, ahoja, heiniä ja kukkia ajattelematta hän sillä tavalla taisi niistä lausua?
Yksinäisyys oli vapautta; ja erämaasta kangasti hänelle eteen metsää ja järveä, kukkivia ahoja, päivänpaistetta ja lintujen laulua, sinne hän juuri halusikin. Ja hän ilmoitti itsensä virkaan. Toverit hämmästyivät. Mitä sinä ajattelet? Fanny? Ilmestyy niitä vielä parempiakin paikkoja. Kuka nyt nuorella ijällään korpeen hautaantuu? Hupsuhan sinä olet.
Latu nousi siinä maihin ja alkoi taas koukerrella ilman mitään maalia milloin ahoja ja niittyjä myöten, milloin sakean metsän sisässä. Tultuaan kerran ulos metsästä oli hiihtäjä pyörähtänyt takaisin, ja pastori luuli kuulevansa koiran haukkuvan edessään päin, mutta kun hän pysähtyi sitä tarkemmin kuulostamaan, ei mitään kuulunut.
Se korppi Kojosen poika Koppoi neien korjahansa, Murralti mutson rekehen, Viien alle villavaipan, Veti virkkua vitsalla, Helähytti helmispäällä, Ajoa kahattelevi. Ajoi soita, ajoi maita, Ajoi Wäinölän ahoja, Kalevalan kankahia.
Päivän Sana
Muut Etsivät