Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Mitä meiltä puuttuu, kun samoilemme soita ja maita, kun metsissä käen kukuntaa kuuntelemme, taikka kun marjaisilla ahoilla päivän paisteessa venyttelemme. Maantiellä on majamme, turpeessa muut tupamme, ja lämmittävänä lietenä kaikkialla rakkaus ja yksimielisyys. Ei, vaikka mikä olisi, tätä elämää en vaihtaisi, en kuninkaan valtikkaan. HOMSANTUU. Mummo, minä seuraan teitä.
Neiti tuon sanoiksi virkki: "En ole sukua suurta, Enkä suurta, enkä pientä Olen kerran keskimäistä, Tytär tyhjä Tuiretuisen, Lapsi köyhä Keiretyisen." Poika tuhma Tuiretuisen, Lapsi kehjo Keiretyisen Korjasta kohotteleksen: "Voi poloinen päiviäni, Kun pi'in sisarueni, Lannutin emoni lapsen, Noilla Wäinön kankahilla, Ammoin raatuilla ahoilla!"
Ajavi karettelevi, Matkojansa mittelevi, Noilla Väinön kankahilla, Ammoin raatuilla ahoilla. Neiti vastahan tulevi, Kautokenkä kaalelevi, Noilla Wäinön kankahilla, Ammoin raatuilla ahoilla. Poika tuhma Tuiretuisen, Lapsi kehjo Keiretyisen Hevoistaan piättelevi, Suutahan sovittelevi: "Tule neiti korjahani, Armas alle vilttiseni!"
Kuulu ei ääntävän ahoilla, Lyövän leikkiä lehossa, Ei kuulu saloilta soitto, Ei kukunta kunnahilta. Oisko armas astumassa, Marjani matelemassa, Oma kulta kulkemassa, Valkea vaeltamassa; Toisin torveni puhuisi, Vaaran rinnat vastoaisi, Saisi salot sanelemista, Joka kumpu kukkumista, Lehot leikkiä pitäisi, Ahot ainoista iloa. Kant.
Mutta eukko, jonka huoneessa viisi veljestä nyt seisoo kosiomiehinä, on riepas ja vireä eukko; hän käyttelee elinkeinoksensa kananhoitoa ja marjannoukkimista. Suvin ja syksyin keikkuu hän ahkerasti kantoisilla ahoilla, mansikka- ja puolain-töyräillä, keikkuu ja hikoilee tyttärensä Venlan kanssa. Kauniiksi kutsuttiin neitoa.
Paimenet kisailevat marjoista punoittavilla ahoilla, joita pitkin kevyt; aikaiset vasikat juosta vipeltävät sillä aikaa, kuin vanhemmat eläimet syövät siimeksessä. Poikanulikat paukuttelevat viidakossa ukonnuijaa, syläisten alakivelle pannulle koivun hiilelle ja samalla iskevät päälle pienellä mukulakivellä.
Ja siinä hän rupesi miettimään miten tähän saisi helposti talon paikan. Ja siinä hän mielessään laitteli ja rakenteli talon, sievän rakennuksen tuonne niemelle ja tähän rinteelle uhkeat pellot. Niitty levisi tuolla Lehmipuron alangossa, jossa oli sakea petäikkö. Karja kulki viljavilla ahoilla. Ja lahdella kävi hän verkolla ja nuotalla. Sanalla sanoen, hän näki mielessään talon täysineen.
Se kävi kylässä kerran; kuuli kummia sanoja, lauluja laeltavaksi, parempia pantavaksi noilla Väinölän ahoilla, Kalevalan kankahilla, kuin mitä itseki tiesi, oli oppinut isolta. Tuo tuosta kovin pahastui, kaiken aikansa kaehti Väinämöistä laulajaksi paremmaksi itseänsä. Jo tuli emonsa luoksi, luoksi valtavanhempansa.
Katso Kiesus karjaistani, Hoitele hyvä Jumala, Näillä aukeilla ahoilla, Leveillä lehtomailla, Korkehilla koivikoilla, Kauneilla kataikoilla, Pienillä petäiköillä, Mataloilla haavikoilla, Kultaisilla kuusikoilla, Armahaisilla saloilla; Elä anna sutosen tulla, Kohti kontion osata!
Mun mielein tenhos tarun taika kuuma, ma vannoin maahan, kansaan kuuluvain, jonk' oli oksapuilla moinen huuma, ahoilla leikki lemmen haltiain; siit' asti ollut mun on mielituuma Turusta tehdä linna valtiain, min hovikiel' ois Lemminkäisen kieli ja hovimiel' ois Suomen honkain mieli.
Päivän Sana
Muut Etsivät