United States or Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän ei ollut koskaan oleskellut saaristossa, ja sen vaihteleva luonto kalliosine saarineen tai viheriöitsevine rantoineen vaikutti elävästi hänen mieleensä. Mutta katsokaa toki noin komeata huvilaa, huudahti samassa Lauri, joka ensiksi oli huomannut huvilan tornien vilahtavan puiden väliltä. Tuollaisen aijon minäkin kerran itselleni rakentaa johonkin tänne saaristoon aavan meren rannalle.
Tämä historiallisesti kuuluisa pieni saari on aavan meren keskessä Afrikan eteläisimmästä nokasta länteen päin. Se on merkillinen sen vuoksi, että Ranskan kukistettu keisari Napoleon I sai täällä olla vankina, ja täällä hän sitten kuolikin. Harmaankarvaisesta kivestä rakennettu linna, jossa häntä säilytettiin, on saaren korkeimmalla huipulla.
Hän palasi kovin huolestuneena, sillä korkealta vuorelta, jonka laelle hän oli noussut, hän oli nähnyt koko tienoon olevan asuttua pitkin virran vartta sekä ylä- että alapuolella sitä paikkaa, missä he nyt olivat. Kaukana kaakossa päin hän oli nähnyt suuren alankomaan, hyvin aavan järven ja paljon ihmisasuntoja.
Vaikutus oli melkein sama, minkä saamme, kun bretagnelaisen kylän kivitöllien välitse luikertelevia kapeita ja sotkuisia katuja kierreltyämme saavumme viimeiselle solakadulle ja äkkiä näemme aavan meren vallan edessämme.
Tältä paikalta näkee suuren osan saarta, vuoria ja kukkuloita, niiden joukossa Pieter-Boothin ja Kolmirintavuoren metsäisine laaksoineen, ja etempänä aavan meren ja Bourbon-saaren, joka on neljänkymmenen peninkulman päässä täältä länteen päin. Tältä ylhältä kukkulalta Paul vielä erotti laivan, joka vei Virginian pois.
Nään tuolta aavan ulapan ja aallot hyrskyharjat Ja mielessäni vaihtelee niin kummat kuvasarjat: Nään kuinka toiset riemuiten he laskee seljemmäksi Ja kuinka kuolon kauhistus saa toiset kelmeäksi.
Lauhtua yhtymisen värisyttävä riemu jo ehti, hiljaus vallitsee, kuni templin, kun humu urkuin loppuun soi, ja jo mielet vait rukouksehen yhtyy. Tuskin kiinsi he huomiotaan nyt vienohon impeen, hetkeks vaiti mi jäi ovipieleen huonehen aavan. Vaan jopa lanko se rientävi luo; käsi terve jo vyöllä hehkuvan immen, hän punahuulia suuteli siskon.
Kaikki istuivat ääneti, Aini ja Lauri soudellen, toiset vaan hiljaa katsellen luonnon kesäistä, ihanuutta, joka pian oli muuttuva syksyn kellertävään kauneuteen. En tiedä, mistä enemmän pidän, aavan meren suurenmoisesta luonnosta vai sisäjärvien viehättävästä kauneudesta, sanoi vihdoin Väinö.
Sen juhlissa toi hän esiin, sen kalliiks arvioi; hänen silmänsä puhkesi vesiin, joka kerta kun siitä joi. Tuli kuolonaika hälle; nyt maansa ja kaupungit nuo suo kaikki perijälle, mut maljaa ei hän suo. Hän juhla-atrialla oli uljaine seuroineen sukulinnassa, partahalla meren aavan valtaveen. Nous urho juhliva, juoden elon hehkun viimeisen, ja maljaan katseen luoden, veen kuohuun heitti sen.
Raivio oli yhä vieläkin alaston, aavan kaikkoamattoman autiuden syleilemä, sillä kumpuava maa kohotti sen pois metsän suojasta ja teki siitä yksinäisen taivaan naapurin.