Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Viiden-leiviskäiset lukottomat Pultit, pajass' umpeen vasaroidut, Painoi niit', ei avaimille aukee. Iloissaanpa seisoi sentään Aatu Mustalainen maassa mietiskellen, Minne tiensä suuntaisi hän sieltä; Kun jo viejä virkos horroksestaan, Silmäns' aukais, rosvon silmän kohtas.
Suoraan tunnusti se huonoutensa ja neuvoi paikalla menemään pois. Joka minut ottaisi, selitti Anna Liisa, saattaisi se kaiken ikänsä kantaa katkerata mieltä, että on tällaisen ottanut, ja sen vuoksi on parasta etsiä sellainen, jolla on entinen elämä puhdas. No, minä en kanna katkerata mieltä, vakuutti Aatu. Ei pitäisi mennä lupaamaan, sanoi Anna Liisa. Ne lupaukset pian unohtuu.
Sarkaisenpa takin läpi tunki Pisto olkaluun ja niskan väliin, Viejän käsist' ohjat, ruoska heltis. Aatu sysäs olallaan, ja oitis Tainnuksiin hän putos pyöräin alle. Iloitenpa vaimo maahan astui, Kaatuneelta otti avaimet ja Päästi herransa ja miehens' irti. Vyö- ja käsiraudat kyllä kirpoi; Yksin jalat eivät irti päässeet.
Aatu näytti lähestyvän lapsiaan, varsinkin vanhinta poikaansa, ja kuletti sitä toverinaan työpaikoissa ja missä liikkui. Poika puolestaan näkyi kiintyneen isäänsä ja pyöri aina sen luona, eikä äitiä enää niin paljon kaivannut. Anna Liisasta se oli mieleen. Voipihan Aatu tuolla tavoin vakaantua ajattelemaan lastensa etua.
Hemmi ja Aatu näkivät ihastuksella, miten Haapakallio oli koristettu heidän tähtensä, ja miten sisaret olivat paljon vaivaa nähneet sitä tehdessään. Nyt he istuivat mielihyvällä kahvipöydän ääreen ja rupesivat uutisia juttelemaan Helsingistä. Hupaista olikin tytöille kuulla yhtä ja toista tuolta komeasta pääkaupungista. Parin virstan päässä Haapakalliolta kulki eräs kalpean näköinen tyttö.
HEISKANEN. Tässä on vähän niinkuin kihlajaisia tulossa. Tervetullut siis ole juhlaamme. EERIKKI. Vai niin! Minä käsitän. Tämä Ahola on kosia ja Aatu puhemies? HEISKANEN. Niin on asia. EERIKKI. Mutta, missä on morsian? HEISKANEN. Entäs Liina tyttäreni? Muistatko häntä vielä? On se nyt pitkä tyttö jo. LIINA. Terve tuloa setäkulta!
Ei muuta kuin sinne ja heittäytyä katuvaiseksi syntiseksi. Täti ei tainnut häntä ensin tuntea. Alkoi kertoa, että hänellä kerran nuoruutensa aikana oli ollut rahoja aina neljäänsataan markkaan, mutta ei saanut pidetyksi niitäkään. Olivat menneet. Viimein täti kumminkin pääsi asian perille. "Vai Aatu se on! Niin kovin muuttunut! Minulla käypi rahankysyjiä joka päivä.
Kuusisataa kuussa saa jo, jotka ruukki maksaa. Siksi, Aatu, iloitse! Jo hätäpäiväs päättyy. Pappilassa ikisuoja sulle onpi säätty.» Aatu katsoo kummastuin. Ei ymmärrä hän tätä. Mitä haastaa rovasti? Mi päättyy? Mikä hätä? Eihän häll' ole hätää ollut koskaan elämässä. Vaiko liekin elonpäivät hällä päättymässä? Sen hän yksin ymmärtää: on poika hälle tullut.
Malinen yritti hyökätä käsiksi, mutta vastustajan uhkaava asento hänet seisautti, ettei kuin edessä karjui: Sinullako, s n rosvo, on oikeus toista rosvoa kasvattaa ja suojella. Kukapa tässä rosvo lienee, sanoi Aatu vastaan. Sinä sitä olet rosvo ja sinut minä vedän oikeuteen murtovarkaudesta ja pojalle annan selkään. Ne eivät tule tapahtumaan kumpainenkaan, tenäsi Aatu lujemmin.
Vaan Aatu veli oli kahdenkolmattavuotinen, iloinen kuin lintu ja tavallisesti Maarian kumppanina. Vanha rovasti, joka paljon rakasti lapsiansa, oli itse opettanut Maaria tytärtänsä. Kun ilma oli kaunis ja raitis, sai hän juoksennella ulkona, mutta kun se oli pilvinen, luki hän ahkeraan isänsä kamarissa. Maarian sisar Eeva oli nyt lastensa kanssa pappilassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät