Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Istuimia on vähän, niitä saatte tilata minun kauttani, ne summissa teettäen tulee huokeiksi, ehdotteli kauppias paikalla, kun näki miten toiset saivat seisoallaan pöjästellä, vaikka kyllä hän itse oli istuimen ottanut. No, antaapa heitä sitten tulla pari tusinaa, sanoi Aatu rennosti. Ja minulla on toinen esitys, sanoi kievarin isäntä. Emäntä taloon, tai talo tuleen.
Ei niin erittäin kauaksikaan, mitenpähän matkoissa näkyy, sanoi vanhempi mies. Toinen, Seppälän Aatu, nypelöi miettiväisenä turkkinsa hihansuusta villoja ja kierteli niitä näpissään. Taisi olla kiire asia teidän talon isännällä, näytti vähän siltä, arveli naurahtaen äskeinen mies. En tietänyt asioitaan, sanoi Aapeli, vaan ainapa se näkyy liikkuvan joutuisasti.
Hemmi ja Aatu olivat luvanneet antaa Niinille opetusta; isän lupa vain vielä puuttui. Rovasti tuumaili. Häntä ei oikein miellyttänyt tuo asia; hän piti sitä vain nuorten hullutuksena. Mutta vihdoin, kun Maaria puhui, miten oli havainnut Niinillä olevan erinomaiset lahjat, sanoi hän: »No, jääköön sitte tänne teidän oppilaaksenne.»
Ennen poikana minä jo pelkäsinkin, ett'ei siitä lopuksi hyvä seuraa, kun näin millä innolla Aatu parka yökaudet puuhaili noiden jumalattomien kirjojensa kanssa. Voi jospa silloin olisin tiennyt mitä nyt tiedän, niin totisesti ei isäni pojan veitsi olisi milloinkaan koskenut Koskelan ukon vanhoja jäseniä.
Aatu... Sen kärristä pysytä itsesi poissa, niin hyvin kuin sellaisista iloista. Muista vasta, että elä jalkaa astu kumpaisiinkaan, tai se ei lopu tähän. Näin kiivakkana ei isä ollut ollut vielä milloinkaan, mutta ei Anna Liisakaan ollut ennen luvatta tanssissa käynyt. Hyvin pahasti kävi mieleen tuollaiset isän uhkaukset, niin että hän meni kamariinsa vielä lisää itkemään.
Torpass' etähällä Istui jalo Tuomas neidon luona. Aivan nyt hän riisti kullan käistä Kätensä ja sanoi kauhistunna: "Silminkö vai niskoinko nyt nähnen? Sinua, tyttö, silmän' pitäis nähdä Ja mun niskan' seinää mustunutta. Mikä aisti loihti nyt tuon ilveen, Veljet verissään ja surmattuina, Aatu veljen pääkö peitsen päässä?" Virkkoi näin ja luodikon ja keihään Koppoi kätehen ja ulos riensi.
Ei näyttänyt loppuvan milloinkaan uni, jota hän veteli tuvan nurkassa, eikä mitkään houkutukset saaneet työntekoon. Välistä hän istui alakuloisen näköisenä ja näytti ajattelevan, vaan jos vieras sattui käymään mökissä, painautui Aatu pitkälleen ja oli nukkuvinaan. Sama tapa seurasi syöntiaikoinakin.
Kohta karkas vihollista vastaan Tää ja, nostain veistä ilmaan, virkkoi: "Etpäs täältä koskaan käänny kotiin Kertomaan sa, minne musta Aatu, Minne mustalaisen vaimo lähti!" Lausui; kaatunutpa pyytäin virkkoi: "Ollos lyömättä ja henken' säästä; Enhän kuitenkaan ma koskaan palaa Tuonne, tyhmyydestäin piestäväksi, Pilkattavaks', tyrmään pantavaksi.
Heti tuotiin pöytään ruoat, juomat, Kalaa, lihaa, leipää, voita, viinaa; Honkahaarikossa kalja kuohui. Mielissänsä miesi ruokiin ryhtyi. Kyllin syötyään ja juotuansa, Penkillen hän oikoi lepäämään ja Isännälle viitaten näin alkoi: "Laita sana voudillen täst' oitis, Aseitten ja miesten kanss' se tulkoon Aatu mustalaista kiinni saamaan.
Nousi hän kuitenkin ylös ja sanoi: mistäs ihmeestä nyt tuuli käy, kun Mäkeläkin meille tulee? Istu! Aatu! Sitä on tullut istuttua jo. Kyllä se tuulikin puhaltaa jos jostakin, vastasi isäni ja istui. Ja eikä isäni tällä kertaa pitänyt pitkiä esipuheita; pian hän kertoi Matille, mistä kysymys oli. Päätettiin siis mennä suojelemaan Niemen Yrjöä rosvoilta.
Päivän Sana
Muut Etsivät