Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Uhkamielisinä kohotti vanha, muurien ympäröimä ja joen aaltojen huuhtelema ylimyslinna tornejansa taivasta kohden, ylpeänä niinkuin olisi tahtonut salamaa kiusata kuvastaen siinä kohden Puolan aatelin senaikaista valtaa ja röyhkeyttä.
Mutta kun ruoho alkoi vihannoida ja puut lehteä tehdä ja järvien sinisten aaltojen loiske taas alkoi kuulua heidän ympärillään, näytti heistä maa kaikessa autiudessaan niin sanomattoman ihanalta, etteivät he ikinä ennen olleet sen vertaista missään nähneet.
Tilansa oli sangen tukala. Kaukana metsässä olivat toverinsa, joita ei voinut auttaa ja majatalossa molemmat tyttäret avuttomina, joiden luo synkässä yössä oli vaikea päästä. Sidottuaan molemmat venheet yhteen hän souti järven keskelle päin. Täällä hän levähtääkseen heittäysi pitkäkseen veneesen, jonka jätti aaltojen ajeltavaksi.
Veitsin länkensä levitti, Rauoin rahnoi rahkehensa, Hyppäsi hyvän selälle, Hyvän laukin lautasille; Ajoi päin sinistä merta, Kohti kuohuja kovia, Alle aaltojen syvien, Päälle mustien murien. Vienan neiet. Olipa ennen neljä neittä, Viisi Vienan morsianta, Kaheksan merikanoa, Vienan niemyen nenässä, Sininurmen niitännässä, Kastekorren katkonnassa.
Kanootti oli ikäänkuin mustanruskeiden aaltojen leikkikaluna, se pyöri ympäri kuin hyrrä ja lensi sivulle, se syöksi alas nopeisin pyörteisin ja taasen hyppäsi kuohuaville aaltojen harjoille!
Kaunist' on elo tuntureilla, Herkkä henkiä metsässä on; Tule morsiameksein, Riemut tuntea runsaat saat." Impi aaltojen lausui siihen: "Gall, mua elosi viehättää, Raittiit tunturituulet. Suloiset salosiimekset. Mieluummin toki säveleitä, Sankar'lauluja kuuntelen ma Laulut Ossianin, ne Kasvot nostavi ruskohon. Usein tunturin nurm' on juonut Hirven hurmetta, nuoleni kun Sattunut oli siihen.
Lehtori Soinivaara oli viime ryypyn edellä ivallisesti mukaillut klassikoitaan jotenkin ontuvin säkein, joissa viimeinen eloon jäänyt urossorsa ylisti surmaan suistuneita kumppaneitaan kolmin- ja nelinkerroin autuaiksi, kun olivat saaneet kaatua Holman ylhäin muurien alla, silloin kuin "Kaisilalahti" vyörytti niin useita aaltojen alle temmatuita kauloja, räpylöitä ja urheita ruumiita.
Mut »jäljet Väinämön laivan» Halk' aaltojen haimentaa, Ja »viikatteens'» yli taivaan Hän vieläkin kuljettaa; Yli Maanselän kaskein sauhun Hän nostavi harmaan pään, Ja kautta kuohujen pauhun Ikitietäjän kuuluu ään'.
Hän huomas sen vasta, kun valkeni yö, hän rannalle rientäen juoksi, hän kaahlaa, hän paasihin polvensa lyö, hän kutsuvi armasta luoksi, mut aaltojen taa tää pois katoaa, niin kauniisti kajavat veen yli itkee.
Hän oli palvellut laivastossa ja tahtoi näyttää, ettei hän suolaista vettä pelännyt. Käskyä toteltiin, ja jahti kiisi nuolen nopeudella yli pimenevien aaltojen.
Päivän Sana
Muut Etsivät