Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Oli tulossa myrskyinen yö, sillä musta pilvi, joka oli peittänyt laskevan auringon, oli nyt hajautunut ja repeillyt sekä ottanut valtaansa melkein enemmän kuin kolmannen osan taivasta. Sen toinen laita oli vähän ylhäällä taivaan rannasta, ja laskevan auringon purppurahehku paistoi halkeamasta, niin että se oli ihan kuin suuri tulipalo ja ääretön määrä savua.
Laivapa puolin jäi palaneeksi, mut iliolaiset karkkosi hirmuisin hälinöin; sivu laivojen silloin riensi akhaijit jälkeen taas; oli ääretön melske.
Ne olivat ne viimeiset sanat, joita isäni oli raamatustaan lukenut. Ne olivat minun ensimmäiseni samasta kirjasta. Totuuden hengen! siinä se on kaikki! Olin hiihtämässä, kuinka toiselta nyt kaikki näyttää! Luonnon jylhyys ja erämaan ääretön yksinäisyys ei enää minua kiusaa eikä paina. Se ympäröi minua rauhallaan ja se erottaa minut entisyydestäni.
Sambesi-virta syöksee täältä äkkijyrkästi syvään kallioiden väliseen kuiluun, joka on niin kapea, ettei virran niskalla venheellä kulkija ollenkaan näe mihin tuo ääretön vedenpaljous katoaa. Kosken suuruuden voi arvata kun ajattelee, että se tuhannen kyynärän levyisenä syöksee jyrkän kallion yli suoraan 310 jalkaa alas ja sitte ahdistuu kallionrotkoon, joka ei ole leveämpi kuin 40 kyynärää.
"Niin, niin, kaiken tämän täytyy muuttua!" Sitten kuin minä seinällä olevia loppumattomia avainriviä voi taivas, mikä ääretön joukko suuria ja pieniä avaimia, ja neiti Fliednerin täytyi pienessä, sievässä päässään muistaa, mihin kukin niistä kuului!
Viha, ääretön viha raivosi hänen sisässään; hän koki kaikin voimin saada se tukehutetuksi mutta hän ei sitä voinut. Hän hypähti äkkiä ylös. Hän mumisi jotakin, jota ei Anna, joka hämmästyksellä häntä katseli, voinut kuulla, ja läksi kiiruhusti riihestä. Oli, niinkuin jo sanoimme, eineen aika.
Katuja peittivät ruumiit niin paksulta, että niitä pitkin oli mahdoton kulkea. Teurastuslaitosten alueella automobiili täytyi eräässä paikassa pysäyttää ruumisläjien sulkiessa kadun. Ne olivat korkeita kuin meren aallot. Sanomattakin oli selvää, miten siinä oli käynyt. Tykkien ja sotilasautomobiilien kappaleitten seassa virui ääretön paljous orjien ja sotamiesten ruumiita. Ernest hypähti kadulle.
Muutamat sanovat sen suuremmaksi, toiset pienemmäksi; varmaa vain on, että mieshukka oli senaikaiseksi ääretön. Näin päättyi Kaarle XII:n suuren viimeisen murhenäytelmän viimeinen seikkailu, ja näin kaatuivat Suomen viimeiset karoliinit, joista runoilija laulaa: "Käy tuntureille viimeinen tuo eräjoukko Suomen kans' sankarinsa sortumaan, vain lumihanget hautanaan "
Kaikki oli hiljaa pienellä torpan pihalla. Pääskynen vaan vielä viserti pitkää viserrystään jossain läävän räystäällä. Jospa te voisitte aavistaa, sanoi Friida yhtäkkiä taas heltyen ja sovittaen puheensa puistatusten väliin, kuinka ääretön ilo minun on kuulla tuon pääskysen viserrystä. Aivan kuin lapsuuden päivät kulkisivat ohitseni uudestaan, ne päivät, joina ei vielä tuntenut Häntä.
Pois syrjään kaikki! Sinä, setä, tule, Tomulle tälle murheen kyynel suo. MARCUS. Suukosta suukko, kyynel kyyneleestä Tuoss' ota muistoks Marcus-veljeltäsi! Vaikk' oisi ääretön ja määrätön Tää kyynelvelka, kaikki suorittaisin. LUCIUS. Tule, poika, tule; opi meistä, mitä On sulaa kyyneliin.
Päivän Sana
Muut Etsivät