United States or Zambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kas tämäpä on kaunista", sanoi Swart. "Sinun tyhmä poikasi rupee kiljumaan ja sinä itse menet tainnoksiin. Tyynny nyt vaan, naapuri!" Nyt esiriippu taasen laskettiin ales. Swart lohdutteli Wittiä. "
Ukko Swart tunkihe läpi väkijoukon ja rupesi Wittiä lohduttamaan.
Ovenvartija ja kahlekoira. Kuinka Henrikki vei Frits'in erikseen ja mitä hän sanoi. Henrikki pyysi heitä tulemaan hänen asuntoonsa. Kun astuivat Burg-katua, seisoi Portugalin kuningas vielä ovessaan katsellen kadulle. "Ei, herra Henrik", sanoi Swart tuuppaen Wittiä kylkeen, "tätä tietä emme me mene. Me olemme jo kerran olleet tuossa, eikä meidän enää tee mieli mennä sinne toistamiseen.
»Kas tämäpä on kaunista», sanoi Swart. »Sinun tyhmä poikasi rupee kiljumaan ja sinä itse menet tainnoksiin. Tyynnyhän nyt toki, naapuri!» Esirippu laskeutui taas. Swart lohdutteli Wittiä. »
Sinähän muuten kuulut viisaitten joukkoon. Missä on nyt viisautesi? Entä Witt ja Swart? He kulkevat huimaa vauhtia ulos avaraan maailmaan. Swart lohduttelee Wittiä, jonka mieli on taas käynyt murheelliseksi: »Rauhoitu toki, naapuri! Kyllä Kalle sinut vielä löytää! Ei kestä kauaa ennenkuin hän on matkalla Belgiaan. Hän on pian täällä meidän luonamme.
Ja koska huone oli hänelle outo ja kun hän näki Kallen seisovan lattialla viheriäisessä takissa, huusi hän: »Tulipalo! Tulipalo! Missä minä olen? Mitä tapahtuu?» Frits ja Swart hyppäsivät sängyistä kuin pistooleista ammuttuina, tarttuivat Wittiä käsivarresta ja huusivat: »Witt-naapuri, mikä teitä vaivaa? Menkää levolle, olemmehan matkalla Belgiaan.» No, Witt rauhoittui viimein.
"Talletukseen, joka tietysti tulee kestämään maailman loppuun asti!" "No, no, ei sentään niin kauvan", sanoi pormestari arvokkaalla hymyilyllä; "kuinka kauvan, sitä ei voi tietää kaikki on niin epätietoista tässä maailmassa mutta siksi kuin musikantit maksavat". "Tämähän on pahempi juttu kuin oikea prosessi", sanoi ukko Swart tuupaten Wittiä kylkeen.
Swart meni hakemaan Kalle Wittiä, mutta missään ei Kallea näkynyt, ja kun ukko oli saanut tämän asian selväksi, meni hän sammuttamaan janoaan. Hän näki erään viinurin hääräilevän tarjoilupöydän ääressä. »Kuulehan, poikaseni», sanoi hän, »annas minulle oikein hyvä likööri!»
Senvuoksi minä tartuin Wittiä kauluksesta, mutta tuskin olin saanut hänet vedetyksi pois tanssista, kun syntyi hirmuinen meteli. Kaikki syöksyivät meidän kimppuumme ja rupesivat lyömään meitä. Ja, herra sotatuomari, kun minulla on oikeus puolellani, niin minä annan takaisin vointini mukaan, ja sen minä teinkin. Mutta silloin tuli poliisi väliin ja vei meidät putkaan.
Frits juoksi toiselta asemahuoneelta yli kenttien, niittyjen ja maitten hakemaan isäänsä, kolmannella asemahuoneella istui ukko Swart ryypiskellen ja kiroillen Wittiä, poikaansa ja koko maailmaa, ja neljännellä asemahuoneella istui Kalle Witt aitauksella heiluttaen keltahousuisia koipiaan edes takaisin; iso joukko ihmisiä oli kokoontunut hänen ympärilleen ja kummasteli sitä, kuinka hyvin hän osasi heilutella sääriään.