United States or Yemen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ah, herra sotatuomari, minä en ensinkään ole arka luonnoltani; mutta kun minä näin naapurini Wittin tanssissa kauniin naisen kanssa, jonka seurassa hän oleskeli koko ajan, olin minä kaatua selälleni. Minä en tahtonut uskoa omia silmiäni. Niin, herra sotatuomari, minä tulin kovin noloksi. Vihdoin minä huusin: "'Witt, riivaako piru sinua vielä vanhoina päivinäsi!
"Ja näettekös, herra sotatuomari, kun minä olin näin sanonut, niin ukko Witt nauraa hohotti ja irvisteli ja iski silmää ja muiskutti suutaan ja hieroi kouriaan ja löi kättään kupeelleen eikä voinut aavistaa kenen kynsiin hän oli joutunut. Minusta oli hän kuin tuhlaajapoika Uudessa testamentissa, joka sokeasti heittäytyi onnettomuuteen ja josta meillä siellä kotona riippuu seinällä kaunis kuva.
Senvuoksi minä tartuin Wittiä kauluksesta, mutta tuskin olin saanut hänet vedetyksi pois tanssista, kun syntyi hirmuinen meteli. Kaikki syöksyivät meidän kimppuumme ja rupesivat lyömään meitä. Ja, herra sotatuomari, kun minulla on oikeus puolellani, niin minä annan takaisin vointini mukaan, ja sen minä teinkin. Mutta silloin tuli poliisi väliin ja vei meidät putkaan.
Sentähden tulimme me putkaan, herra". No, "sotatuomari" nauroi vähän salavihkaa, mutta kun hän oli saanut selville, että he ylimalkaan olivat siivoa väkeä, antoi hän heidän mennä, ja pani erään polisipalvelijan näyttämään heitä pastorin Henrikin luo. Kotimatka. Witt ennustaa sadetta; ja sadetta todellakin saatiin. Swart lähettää Frits'in edeltäkäsin valmistelemaan heidän kotiintuloaan.
Minä sentähden tartuin Wittin kaulukseen, mutta tuskin olin minä saanut hänet pois tanssista, ennenkuin hirmuinen meteli syntyi. Kaikki he syöksivät meidän kimppuumme ja löivät meitä. Ja, herra sotatuomari, kun oikeus on minun puolellani, niin minä annan takaisin niin hyvin kuin voin. Sen minä teinkin nyt, mutta silloin tuli polisi väliin ja vei meidät putkaan.
Siellä tapasimme poikamme, jotka olivat joutuneet miltei samanlaiseen pulaan. Niin, herra, niin on asianlaita, ja minä valehtelisin, jos puhuisin enemmän.» »Herra sotatuomari», sanoi nyt Wittkin, »meidät kaikki on otettu kiinni sentähden, että emme osanneet paremmin menetellä ja meidän hyveittemme tähden. Sentähden me jouduimme putkaan, herra!»
Ja katsokaas, herra sotatuomari, kun minä olin näin sanonut, niin ukko Witt nauraa röhötti ja irvisteli ja iski silmää ja muiskutteli suutaan ja hieroi kouriaan ja löi kättään kupeelleen eikä voinut aavistaakaan, kenen kynsiin hän oli joutunut. Minusta hän oli kuin Uuden testamentin tuhlaajapoika, joka sokeasti heittäytyi onnettomuuteen ja josta meillä kotona riippuu seinällä kaunis kuva.
'Kuules, naapuri', sanoin minä, 'oletko sinä menettänyt häpysi, kun rupeat seurustelemaan tuommoisen ihmisen kanssa? Tule heti paikalla pois! 'Hih, naapuri', sanoi hän, 'katsos vaan mamselia! 'Minä sinulle annan mamselia', sanoin minä. 'Etkö sinä, sen huuhkaja, näe, ettei se ole mikään mamseli, vaan lintu? Ja, herra sotatuomari, se oli todellakin semmoinen yölintu.
No, »sotatuomari» nauroi salavihkaa partaansa, ja kun hän oli saanut selville, että he yleensä olivat siivoa väkeä, antoi hän heidän mennä ja pani erään poliisipalvelijan opastamaan heitä pastorin Henrikin luo. »Täällä me nyt taas olemme, herra Henrikki!» sanoi Swart. »Minä arvasin sen.» »Ja», jatkoi Swart, »viime yönä minä tuumin itsekseni, että taitaisi olla viisainta jättää koko matka sikseen.
Minä en tahtonut uskoa omia silmiäni. Niin, herra sotatuomari, minä tulin peräti noloksi. Vihdoin minä huusin: 'Witt, onko paholainen mennyt sinuun vielä vanhoina päivinäsi?