United States or Jordan ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ja katsokaas, herra sotatuomari, kun minä olin näin sanonut, niin ukko Witt nauraa röhötti ja irvisteli ja iski silmää ja muiskutteli suutaan ja hieroi kouriaan ja löi kättään kupeelleen eikä voinut aavistaakaan, kenen kynsiin hän oli joutunut. Minusta hän oli kuin Uuden testamentin tuhlaajapoika, joka sokeasti heittäytyi onnettomuuteen ja josta meillä kotona riippuu seinällä kaunis kuva.

Kyyhky oli varhain aamulla ilmaantunut katon harjalle, lennellyt arkana katolta katolle, mutta viimein akkunan kautta sisään, ja antaunut vangiksi. Kuitenkaan ei hän juuri voittanut luottamusta paluullansa; sillä hulmius, jolla hän söi mitä eteen pantiin, osoitti että hän, samoin kuin tuhlaajapoika, pelkästä näljästä oli häätynyt kotiin palaamaan.

AAPO. Eihän ole luullakseni vielä ummistunut yhdenkään silmä. JUHANI. Makeasti makaa jo Timo, mutta me muut itsiämme tässä vääntelemme ja kääntelemme kuin makkarat kiehuvassa kattilassa. Miksi olemme näin virkkuja? AAPO. Elomme tie on tänäpänä tehnyt töykeän käännöksen. JUHANI. Siitäpä mieleni levoton, kovin levoton. SIMEONI. Synkeä on sydämeni tila. Mikä olen minä? Tuhlaajapoika. JUHANI. Hm!

Uteliaisuudella katseli wäki owea kohden, kun kopina alkoi kuulua porstuasta, owi aukesi ja sisään astui Mikko Ainan kanssa! Heti paikalla hyppäsiwät Juho ja Leena ylös pöydästä ja riensiwät tulijoita wastaan. Juho tarttui Mikkoon ja Leena Ainaan syliksi, ja he puristeliwat toisiaan niin hellästi ja rakkaasti tuhlaajapoika oli nyt palannut isän kotiin.

Minä olin kuin yksi heistä, minä puhuin ja nauroin ja olin niinkuin entinen Lauri. Ne ensin katselevat vähän ja kuiskailevat ja kummastelevat, mutta sitten tulevat ne kilistämään, ja niiden silmissä on kuin tahtoisivat sanoa: »Jahah, no, tervetuloa takaisin, hauska tavata, ei ole tavattukaan pitkään aikaan». Minä olen heille kuin pahalta tieltänsä palannut tuhlaajapoika.

Kaikkien näitten asiain johdosta ja varsinkin tämän viimeisen tähden, jonka Nero itse aivan hyvin tunsi ja johon hän usein viittasi, hän ei tahtonut vapaa-ehtoisesti uutta kumppaniansa kadottaa. Tuhlaajapoika palajaa. Vaikka Cineas piti keisarin huvittamista mielessään, kävi hän sentään tuon tuostakin kristittyin kokouksissa.

Tuulos: Ette kurjempi kuin tuhlaajapoika. Ja hänestä raamattu kertoo: »Kun hän vielä kaukana oli isän huoneesta, näki hänen isänsä hänet, juoksi häntä vastaan, syleili ja suuteli häntä». Koski: Ja antoi hänelle uuden puvun, sormuksen käteen ja uudet kengät.

Mutta pian kohosi hänen kalju otsansa vieläkin korkeammalle, hän veti kätensä pois, hänen terävät silmänsä salamoivat synkemmin kuin koskaan ennen, eivätkä hänen huulensa enää vapisseet. Mene, virkkoi hän lyhyesti ja äreästi, mene, sinä tuhlaajapoika, mene takaisin veljiesi, aatelismiesten, ja sisariesi, hienojen neitojen luo!

"Ja näettekös, herra sotatuomari, kun minä olin näin sanonut, niin ukko Witt nauraa hohotti ja irvisteli ja iski silmää ja muiskutti suutaan ja hieroi kouriaan ja löi kättään kupeelleen eikä voinut aavistaa kenen kynsiin hän oli joutunut. Minusta oli hän kuin tuhlaajapoika Uudessa testamentissa, joka sokeasti heittäytyi onnettomuuteen ja josta meillä siellä kotona riippuu seinällä kaunis kuva.

Ja Snellmanista ja Lönnrotista? Ja tarvitsiko heidän kohta luulla, että se, joka siinä lepäsi, oli humalassa! Heissä oli ylpeyttä ja ahdasmielisyyttä ja itserakkautta. Tuhlaajapoika! Ei hän semmoisena ainakaan tänne koskaan palaa! He luulevat kai olevansa kaikkia muita paremmat. Antero oli saanut takaisin varmuutensa ja uskon itseensä ja lähti uhka mielessä pappilaan.