United States or Vanuatu ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta Hän, joka antaa aurinkoisen valaista kaiken maailman ja antaa kullekin, pienille ja suurille, yksinkertaisille ja viisaille, kullekin oman päivänsäteen käsiin temmattavaksi, Hän tietää, josko ei monen meistä, sukkelista ihmisistä, olisi tarpeen oppia hiukkaa samassa asiassa tuhmasta Jussi raukasta, sillä eipä hän ole todellakaan niin tuhma, kuin ehkä näyttää olevan.
Woi niitä wanhempia, jotka kewiämielisyydestä tahi tuhmasta hywätahtoisuudesta taikka jostai muusta syystä, luullen muka palowiinan hywäksi, lewottawaksi, lämmittäwäksi, wirwottawaksi aineeksi, antawat lapsillensa sitä myrkkyä ja jopa myrkkyäki pahempata ainetta.
Muuan vääräjalkainen, mustapartainen kääpiö keskeytti kuitenkin heti nautintoni, kun hän tarttui käsikynkkääni ja jotensakin epäkohteliaasti kuletti minut paikoilleni, matkalla muristen jotakin hengen vaarasta ja tuhmasta poikanulikasta.
Ei nyt enään ole aikaa pitää lukua teidän tuhmasta sotajärjestyksestänne eikä teidän kerskaavista käsitteistänne kunniasta! Sandy, Sandy!" Mabel kuuli pönkää nostettavan ja oven narisevan saranoillaan. Odotus, emme tahdo sanoa hämmästys, piti hänet ampumareijän vieressä ja hän näki pian Jennien syöksevän pensaiden läpi sille suunnalle, missä kuolleet olivat.
Ins. Lyyli! Kuinka minä sinua ymmärrän? Lyyli! Vastaa! Te pidätte siis minusta te olette vapaa te huolitte tämmöisestä tuhmasta tytöstä ! Ins. Lyyli! Saanko toivoa? Koko minun elämäni riippuu tästä hetkestä! En tiedä, mutta minä olen niin onnellinen, niin sanomattoman onnellinen! Ins. Lyyli! Pieni, rakas, oma Lyylini! Maiju. Herra jestan! Herrasväki, herrasväki, tulkaa katsomaan! Aina.
Nythän elätettäwä on jo mennyt, ja jos menee wielä waimonikin kowuuteni ja tuhmuuteni uhrina niin, niin, muistanhan että juuri tuosta tuhmasta puheestani hänen sairautensa alkoi 'täällä sydämessä' 'köyhä Kerttusi'. Tuommoisia ajatuksia lensi myrskynä sieluni läwitse, ja kaikki omantuntoni ja helwetin waiwat rupesiwat kaikilta tahoilta wyörymään päälleni, ja nyt wasta rupesin täydessä walossa käsittämään mitä olin tehnyt ja mitä silloin kadottaisin, jos waimoni kadottaisin.
Kun minä kerran taas tulin poikajoukkoon, kun ne kylän kentällä koppia löivät, niin rupesin minä laulamaan muutamata laulua, joka viikon kuluessa oli minun mielessäni siinnyt, ja siinä laulussa laulettiin »ylpeästä isännästä ja sen tuhmasta pojasta». Se oli ajateltu ja tehty Alpertista ja isästä, vaikken minä kumpaisenkaan nimeä maininnut.
Ei voinut isä enää olla nenäänsä aivan puhtaaksi turistamatta. Se oli jo ikäänkuin valmistumista, siivoutumista. Se oli vaistomaista, luonnollista. Hän aivan jo kainosteli: »Ka mitäpäs tästä miusta on enee minkään isäks ... tuhmasta muamiehestä!» Mutta se oli vain kainostelua. Hän muisti olevansa jo sinnepäin: kirkonmies.
Tämä takki on omansa juomatakiksi ja nämä saappaat samaten; ja jos ei, niin hirttäytykööt omiin rakseihinsa. MARIA. Tuo juominen ja rentustelu tekee teistä lopun. Armollinen neiti puhui siitä vielä eilispäivänä, ja eräästä tuhmasta herrasta lisäksi, jonka tässä tuonais-iltana toitte tänne häntä kosimaan. HERRA TOPIAS. Kuka se? Herra Antreas Kälppäinenkö? MARIA. Sama mies.