United States or Colombia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Elsa tempautui juoksemaan puskien vastatuuleen, mikä hameet painoi jalkoihin, niin että suurin ponnistuksin sai askeleen. Nyrkit puristuksissa tuijotti hän morsianta, joka kauniissa puvussa seisoi kirkkaan salin ikkunassa nyökytellen päätään ja hymyellen onnellisena. Eläköön! huusi suuri väkijoukko. Kun morsian oli kadonnut ikkunasta, kulki Elsa väkijoukossa etsien Maria.
Marian luo päästyänsä tarttui toinen hänen käsivarteensa, mutta Maria tempautui irti sanoen: Tiedän tieni ja seuraan vapaaehtoisesti, mutta antakaa minun käydä yksin. Miehet kuitenkaan eivät siitä huolineet ja torjuivat väkivaltaisesti hänen yrityksensä päästä vapaaksi. Silloin ilmaantui Marttikin katolle.
Knut tahtoi vielä pitää häntä käsissään, mutta hän nousi ylös ja sanoi: »Ei se ei ole oikein. Hyvästi Knut Minä olen ollut onnellinen.» Vielä kerran Knut syleili häntä, sitten hän tempautui irti, pyyhki silmiään ja riensi ulos. Hän tahtoi mennä portaita alas, mutta käytävän nurkassa seisoi Hanna otsa seinää vasten ja nyyhki.
Antero oli Thuren puhuessa yhä enemmän kiintynyt häntä katselemaan. Thure seisoi siinä hentona, mutta jäntevänä, vastakohtana noille kaikille raskaille ja kömpelöille ihmisille hänen ympärillään. Hänen äänensä ei ollut voimakas, mutta soinnukas ja sisäistä lämpöä ja liikutusta väreilevä. Siinä oli samalla lujuutta ja tuimuutta. Antero tempautui mukaan.
Enkä oikein tiedä miten tuo tapahtui, mutta kun Martinez seuraavalla kertaa tanssi ohitseni, kaatui hän pitkälleen lattialle ja loukkasi itseään varmaankin kovasti. Hän oli nimittäin kaatuessaan kyllin ritarillinen irtaantuakseen tanssitoveristaan, ja siten Susanna vain puoleksi tempautui hänen mukanaan.
Astu unten huvihaakseen: *siskon surut karkoittaakseen, lauloi tyttö laulun kainon vain!* Näin luki laulua hän, vain äänin värjyvin ensin, kainona kiiruhtain, tai henkeä taas pidätellen, kunnes myötä jo tempautui, ja nyt ääni se helkkyin, vienona soinnahtain, toi hennon laulelon ilmi.
Mutta vaikkapa hän olisi ristissä käsin kuinkakin palavasti rukoillut, vaikka olisi kuinkakin kyynelistä tulvillaan ja kaihosta sykkivin sydämin odottanut heräämisen hetkeä, yhtä raukeina ja ikäänkuin ikuiseen uneen uupuneina tuijottivat silmäterät edelleen alas häneen oudosti metallinloisteisina, kunnes hän vihdoin epätoivoissaan tempautui irti ja syöksyi sieltä pois.
Tiepuolessa huomasi hän nyt tuon osoitustaulun, »rosgan ja saasdan» merkin. Näitä hän viime kerralla ei ollut huomannut ollenkaan, ei nähnyt vilahdukseltakaan. Tähän kohtihan Vimpari kuoli, paleltui hankeen leipäpinkka niskassa!... Elsa seisoi siinä hetkisen kuin kivettyneenä, kaikki ajatukset pysähdyksissä. Yht'äkkiä tempautui hän siitä sitten liikkeelle ja lähti kiireesti takaisin.
Kohottuaan ilmaan ja heittelehdittyään korkealla kuin lehti syystuulien kynsissä hän huomasi äkkiä joutuneensa kuoleman varjojen joukkoon ja tempautui niiden mukana syvyyteen.
Tunnetteko minua, rouva hyvä? kysyi hän. Mylady astui askeleen eteenpäin, mutta tempautui heti takaisin ikäänkuin hän olisi nähnyt käärmeen. Ahaa! sanoi Athos, hyvä, minä näen että tunnette minut! Kreivi de la Fère! mutisi mylady, ja vetäysi kalpeana taaksepäin kunnes seinä esti häntä pääsemästä kauvemmaksi.