United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ilolaulu Jesuksesta, ensi kerta painettu v. 1690, on epäilemättä pidettävä etevimpänä suomalaisena runotuotteena Ruotsin vallan aikana sekä puhtaan kielensä että yksinkertaisen, vaan mahtavan esityksensä kautta. Kummallista on, että sen tekiän elämänvaiheet ovat melkein tuntemattomat. Luultavasti hän oli syntyisin Pohjanmaalta ja oli palvellut sotapappina.
Sitä valitettavampaa on että sen tekiän elämänvaiheet ovat milt'ei kokonaan tuntemattomat. Julius Krohn on sentähden, turhaan haettuansa hänen jälkiänsä Turun ja Upsalan ylioppilasluetteloista sekä senaikuisista henkikirjoista Pohjanmaalla ynnä muualta, epätoivossaan lausunut arvelun, ett'ei Mattias Salamniusta ole ollutkaan, vaan että se olisi vaan kirjallinen salanimi.
Kotoisen tekiän kirjoittama novelli piti myöskin olla, sillä se oli päätetty, ettei mikään toisista lehdistä otettu saanut kelvata. Toivo Stenberg hoiti hehtograafia ja Meeri lehden jakamista. Tämä pieni sanomalehtipuuha huvitti suuresti kaikkia osaa-ottavia.
Minä lausun lapsilleni, Puhun kohta puolestani: Sinä poikani paremmin Tulet tästä tuntemahan Vakahisen Herran voiman, Jaksoa jalon Jumalan; Koska tutkit Luojan töitä Kauniissa käsialoissa, Niin sä tuntenet tekiän, Näitten haltian hyvimmän.
Syntynyt 1695 Kalajoella, tuli ylioppilaaksi 1712, sitten papiksi ja tuli kappalaiseksi syntymäseutuunsa, joutui 1717 venäläisten epäluulon alaiseksi ja vietiin vankina Turkuun, nimitettiin 1726 Kalajoen kappalaiseksi, ja kuoli 1754. Ilman tekiän nimettä painettiin v. 1734 hänen Suomen vaivoista ison vihan aikoina tekemänsä Suru-Runot Suomalaiset, joista uusi painos ilmestyi 1778.
Runo "tehtävästä Saimaan kanavasta" on kaunis todistus tekiän avoimesta silmästä, selvästä ymmärryksestä. Runostaan "Viinan töistä" kutsuttiin hän v. 1842 Suom. Kirj. Seuran jäseneksi. Useista Makkosen runoista näkyy minkä syvän vaikutuksen ilmi saadut Kalevalan runot olivat häneen tehneet.
Silloin on koston hetki pimeyden työn tekiän saavuttanut ja hän tulee kaikkien ihmisien pilkan, naurun ja kauhun esineeksi, ja hänen viimeinen paikkansa on siellä, joka palaa tulesta ja tulikivestä ja jossa pitää oleman itku ja hammasten kiristys.
Ilma kentiesi sentään taitaa muuttua selkeäksikin; ei ole koskaan täällä vuorella ilmaan luottamista, ja eipä tiedä, vaikka yksi toivoisi sadetta, toinen selkeätä, aina kuinka kullekin paras olisi. Jos meidän Herra Jumalamme laittaisi jokaiselle mielenmukaisia ilmoja, olisi hänellä paljon tekemistä. Kuinkasta kävi entisen ilmojen tekiän?"