United States or Norway ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niissä sanoissa asui rauhan, sovinnon ja veljellisyyden henki. Toisin papin saarnassa. Herra tulee pian, silloin valitut saavat autuuden ja nuo »maailman herrat», jotka nyt ylvästelevät, heitetään ijankaikkiseen tuleen, jossa on itku ja hammasten kiristys. Nyt he nauttivat lyhyttä riemuaan, mutta silloin alkaa heille loppumattomat tuskat ja vaikeroimiset.
Pian läksivät vieraat senvuoksi pois, jatkaen nauruaan. Kaarle kreiviä harmitti vaan se, että illallinen jäi syömättä: nyt on vielä ajettava kokonainen peninkulma, ennenkuin kotia pääsee. Harmillista! Mutta Rauhalinnassa oli itku ja hammasten kiristys. Beata itki eikä voinut lohdutusta saada; kreivi Michel makasi vuoteellansa kalpeana. Hän ei puhunut sanaakaan, hänen silmänsä vaan mulkoilivat.
Vapaa on edesvastuun alainen, ja sentähden on hänelle sanottu: »joita ei silmä ole nähnyt, eikä korva kuullut, ja ei ihmisen sydämmeen astunut, niitä on Jumala valmistanut niille, jotka häntä rakastavat», mutta myös: »siellä pitää olla itku ja hammasten kiristys.» Ajopelien kolina keskeytti puhelun. Ruvettiin kuuntelemaan.
Siinä seisotte te, haudan partaalla horjuvat vanhuksetkin, siinä elämänne vasta alkaneet nuorukaiset ja neitoset, seisotte kuin tulivuoren partaalla joka voi puhjeta millä hetkellä tahansa ja nielaista teidät avattuun helvetin kitaansa, jossa on oleva itku ja hammasten kiristys. Teidän elämänne on Herralle kauhistus, se on Hänelle kauhistus. Se on surkeaa, se on surkeaa?
Ja senkin, miten helppo ja yksinkertainen on uskovaisella, hänen johdollaan, taivaaseen pääsy, ja miten selvä tie, hän vielä siinä lähtiessä ilmoitti, selittäen: »Sitä tarvitsee vain luopua viisaudesta ja sulostua uskoon, niin paikalla alkavat taivaan päärlyt kimmeltää, niin että tien löytää, vaikka sokkona kulkisi. Ja silloin on itku ja hammasten kiristys, ja maallinen jurnu ja marnu pois.»
Ja siellä se saarna sitte, sanan voimalla, niinkuin pitkä mato luirusi ja kolusi ja koukerti ja pisti viisautta, ja niin kukisti viisauteen ja alati taipuvaisen ja myöntyväisen vaimon vehkeilyihin perustuvan pirun vallan ja kurnutti miehen korvaan ja marnutti tämän syntisen suomenkansan korvaan, että: pelasta pöksysi, sillä emännällisyys ei ole sinulle, oi suomenkansa, autuudeksi, sillä viisaampi on sinun kanoja kuin haikaroita hoitaa... Ja kansa kuuli ja uskoi ja luopui viisaudesta ja vaimosta, niin että mies hylkäsi haikaran ja piti kanan, niin että itku ja hammasten kiristys ei pidä enää Beliaalissa uskon-taidollisten huoneessa kuulumaan.
Et ole koskaan toteuttanut sitä, mitä pitäisi ja mistä tiedät, että pitää ... ainoastaan kaikenlaista pientä, mikä on ollut sinulle mukavaa ja helppoa, et koskaan sitä viimeistä, lopullista, sitä, että mene ja myö kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille tunnon kiristys niin kiinteä, ettei suurin hätä, ei hengenvaara, ei kovin sairaus, ei rakkaiden omien kuolemakaan ole kyennyt saamaan sitä aikaan.
Silloin on koston hetki pimeyden työn tekiän saavuttanut ja hän tulee kaikkien ihmisien pilkan, naurun ja kauhun esineeksi, ja hänen viimeinen paikkansa on siellä, joka palaa tulesta ja tulikivestä ja jossa pitää oleman itku ja hammasten kiristys.
Olisi näet mielestäni ollut viisainta ennemmin uskaltaa lopullinen kiristys kuin lähteä kalan jäljessä suureen koskeen, jossa monet vaarat uhkasivat. Ei pidä ottaa väkisin! iski mylläri kiihkeästi, ja äsähti sitten minulle: Ettehän te itsekään ota väkisin, miksi sitten toista siihen neuvotte? Jos uuvutte? Enkä uuvu. Jos se taas menee alas. Jos menee, niin antaa mennä.
Kesä oli parhaassa kukoistuksessansa. Tavallisia kesätöitä toimittelimme entiseen tapaamme ja asuimme Vierimällä. Helmikankaan väen kanssa emme paljon asioineet, ainoastaan puhua kuulimme, että emäntää usein vaivasi itku ja hammasten kiristys, kun hänen lempilapsensa oli jätetty ulkomaalaiseen laivaan Raahessa. Niin kerrottiin.