United States or South Africa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Omatunto on kait herännyt ja soimauksillaan saanut Ruys vanhuksen kyllääntymään elämäänsä. Tottakai se niin on. Ole yhtäkaikki varova äläkä säikytä miestä, ennenkun hän toipuu voimiinsa! Parasta on, että ensialussa olet näyttäymättä ja annat majatalonväen häntä hoitaa. Maksa heille auliisti ja toimita niin, etteivät he hänen itsemurhayrityksestään hiisku niin mitään.
Mull' onpihan atteeni valtakunta ja siipeni kantavat sinunkin luo ja vaikka on kaikki mun haaveeni unta, niin mun on luomani maailma tuo; minä luomani maailman kansoitan, minä salamas orjiksi lannistan, minä sulta en koskaan pyytänyt armoa, vain tahtoni voimasta sain minä tarmoa, ei säikytä minua myrskysi sää, en kerjää henkeä sulta, ei taivuta niskaani kruunattu pää, ei houkuta vuortesi kulta, en tavannut ihmistä päällä maan, joka oisi mun pitänyt orjanaan, ja koska on sieluni ikuinen, niin viikatemiestäsi pelkää en.
Ja se profeteerasi, että tänne muka joskus tulee mies, joka panee mullistuksen aikaan ja jonka käsissä me emme ole kuin lahonneita kannonpökkelöitä. Jokohan se nyt on tämä mies se messias, jonka tuleman pitää? Joka luo kerrassaan uuden maailman! Minä istun ja odotan. HILLERI. Elkää istuko. KAUPPANEUVOS. Hä? Elä minua säikytä! Meidän keskustelumme hänen kanssaan loppuu hyvin lyhyeen ja nätisti.
KIRRI. Vielä näyttelen tosia, Toimitan tuhat susia Karjanne kadottajaksi, Sukunne surmaajaksi, Valtanne vajottajaksi! Jo lopeta loitsintasi. Noita ei vapise Väinö. Laulu on mahti näillä mailla, Viisaus urosten miekka. Ei yön, ei petojen uhka Säikytä Suvantolaista. Ukko on urosten turva, Suoja kaiken viljelyksen.
Niillä ei siis ole tässä tapauksessa käsitystä vaarasta, joka niitä uhkaa, koska ylt'ympäri leviävä kuolema ei niitä häiritse, ei vähintäkään yhteyden eikä säälin tunnetta. Mitä pelkoon tulee, voi sen helposti ymmärtää, koska mehiläinen ei tiedä pelosta ja koska ei mikään maailmassa sitä säikytä, paitsi savu.
"Hiljaa!" hän kuiskasi, laskien kätensä Taavin käsivarrelle. "Katsos, se raukka on eksynyt. Elä säikytä sitä!" "Pian se saa muuta pelättävää", mutisi Taavi, "ellei heitä määkimistään." Tuskin hän oli saanut nämä sanat sanotuksi, ennenkuin pieni eläin hyppäsi, värisi, yritti juoksuun ja sitten surkeana katsoi puolesta toiseen ikäänkuin epätietoisena, mihin suuntaan paeta ja mitä vaaraa.
Hän kuulevi laulun kummallisen kuin kuoleman kannel soisi eikä se häntä säikytä, vaan on kuin tuttua oisi, se soittavi vaan, mitä kodistaan hän sai sekä unohti matkallaan. Se soittavi rauhaa maailmaan ja se silmihin utua seuloo, se yhtehen yön ja päivän soi ja hämärän huntua neuloo, yli linnojen, yli töllien, ja ylitse kruunujen kultaisten.