United States or Sri Lanka ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin soivat harmonikat tölleissä, töllien pihoilla ja pölisevillä maanteillä ... tehtaista palanneiden taikka tonttiensa muokkaamisesta levähtävien työläisten käsissä ... vedettyinä esille talvellisista loukoistaan... Ne soivat raisuja, kesyttömiä säveleitä, muodottomia, mutta onnellisia. Yhtä ja samaa enimmäkseen ... yhtä ja samaa. Kylä raikuu ilakoivia ääniä.
Hän kuulevi laulun kummallisen kuin kuoleman kannel soisi eikä se häntä säikytä, vaan on kuin tuttua oisi, se soittavi vaan, mitä kodistaan hän sai sekä unohti matkallaan. Se soittavi rauhaa maailmaan ja se silmihin utua seuloo, se yhtehen yön ja päivän soi ja hämärän huntua neuloo, yli linnojen, yli töllien, ja ylitse kruunujen kultaisten.
Tuolla saroilla olivat perunat yhä maassa, mutta pakkasen mustiksi puremina. Huvilain taikka pienten töllien pihoilla rehentelivät kaalit korkeina ja sinivihreinä, lerpattavin lehdin, jotka olivat isot kuin norsun korvat ja isonivat syksyn sateissa päivä päivältä. Satoi, satoi. Vuoroin puhalsi raju tuuli ja vuoroin kohosi mereltä sumu, mutta sekä tuuli että sumu toivat mukanaan sadetta.
Joka päivä saa nähdä hänen maantiellä, töllien välissä, hame sievästi kohotettuna toisessa kädessä ja auringonvarjostin toisessa, ja pienet lapsen jalat innokkaasti sipsuttavat hänen suuressa, valtiollisessa toimessaan. Hän menee tölleihin tahi sanoo työmiehille tiellä "Jumalan rauhan!" Hän käy katsomassa sairaita, hän alkaa pitää huolta koko väestöstä ja auttaa siinä, missä hän voi.
Mitä ylemmäksi ehdimme vuorelle, vielä muutamien viheliäisten töllien ohitse, joiden luona kerjäilevät lapset meitä ahdistavat, sitä suuremnoisemmaksi laajenee näköala joka taholle.
Ja pihalla töllien pienimpäin toki pihlaja terttuja kantoi. Ja pihalla kotien köyhimpäin pyhä taitehen pihlaja nouskohon näin ja vienona tuoksu sen tuntukoon joka suojahan, kammioon! Ja jääköhön käkösen kukuntapuu ja Suomen laulun puu myös laitahan aattehen laihojen ja keskehen kansani keväisen!
Sää pysyi koko päivän kirkkaana, ja yö tuli tyynenä ja valoisana. Tulia ilmestyi talojen ja töllien ikkunoihin ja alkoi sitten yksi toisensa perään hävitä. Kello oli jo yli yhdentoista, kun vihdoinkin kärsittyämme jo kauan aikaa epätoivon tuskaa kuulimme airojen narinaa hankoja vasten. Tähystimme ulos lahdelle ja näimme tytön itsensä soutavan meitä kohti.
Haltuunsa saadun maan muokkaawat he sitten wiljamaaksi, ja niin tulee heistä aiwan wähässä ajassa sanan täydessä merkityksessä "oman turpeen mies". Usein näkee noiden turwe=mökkien wanhuutensa tähden kallistelleen ja wäyristelleen sinne tänne, ja outo matkustaja pitää niitä suurimpina wiheliäisyyden, siiwottomuuden, siweettömyyden ja ehkäpä ryöwärienkin pesinä; niinpä minään, ennenkun tulin tutustumaan sekä töllien sisäpuolen että itse asukasten kanssa.