United States or Cuba ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Kyllä minäkin olisin sen tiennyt, vaan tiedätkö sinä aina, mikä on Jumalan tahtoa vastaan?» »Tiedän.» »Kaikki mikä ei ole hyvää ja oikeaa, eikö niin? Mutta...» »Mitä mutta?» »Ei mitään, lapsikulta, minä tässä yritin horisemaan omiani, tekemään syntiä.» »Mutta syntihän sekin on, kun ette ole opetellut rukoilemaan.» »On. Suuri synti onkin, kauhea synti.»
Synniks häntä sanotaan ja syntihän tuo lienee Nuoren tytön ruveta kehnon pojan viereen. Minä olen Suomen neito, Suomen koria kukka, Moni poika minua houkutteli hukkaan. Ei kasva ruusu kauniimpi kuin tyttö Karjalassa, Eik' enempätä tahota, kun olen maailmassa. Minä tyttö ihana, kun mun pojat näkee, Huoli syttyy sydämehen, mieli naia tekee.
Hän aikoo elää, elää; hän tahtoo elää; hän ei tahdo kuolla! syntihän se olisi katkaista hänen elämän lankansa nyt, synti häntä itseään, synti hänen äitiään ja synti tuota nuorta naista vastaan, jonka kera hän oli lempiliiton sitonut; hän ei ai'o kuolla!
En voinut saada mielestäni sitä raamatun lausetta, joka sanoo, että sen, minkä te teette yhdelle niistä pienimmistä, sen teette te myös minulle, ja syntihän on luontokappaleenkin tappaminen, kun sen tuolla lailla tekee.» »Sellainen tapaus se minut herätti, sillä siitä jäi omalletunnolleni velka, joka pani muidenkin raskaampien ja suurempien suorittamista ajattelemaan.»
Seuraavana aamuna huudettiin Annaa tiheään. Hän kuuli ja arveli, menisikö hän tupaan vai olisiko parempi juosta kalliolle ja heittäytyä järveen. Ei, suuri syntihän se olisi. Vavisten vilkasi hän huoneen ovesta, ja huojennuksen huokaus puhkesi hänen rinnastaan, kun hän näki Emma Sivelinin seuranaan pihalla. Hänen vieressään seisoi Miina, joka huuteli Annaa.
Antaisinkohan hänelle takaisin ne! Vaikkapa lie varastanut! II:n KOHTAUS. Edellinen, Ruhas-Pekan akka. Tulee. Tänä aamuna kuoli se jo! Vihdoinkin! Sinä taisit syöttää sitä liian hyvin. Mitä, eikö se jo ollut neljän kuukauden ikäinen? Syntihän niitä olisi nälkään tappaa. Ei niitä tappaa tarvitsekaan, mutta mitä niistä sellaisista on suotta syötettykään.
Vai kävikö se kipiään kohtaan... Tais' olla sinulla vähän miel' niinku' kot'vävyn paikkaa, vai miten? he he hee." "Mitäpäs minä tuosta nyt niin sentään kummeksin... Eipä tuo minua mitään liikuta. Syntihän se olis', jotta näin meikäläinen köyhä poika ajattelisi semmoisen talon tytärtä. Eihän se sääsken ääni kuulu kumminkaan taivaasen asti... Kenen kanssa hän muka olisi kuulutettu?"
Hän sanoi minulle eilen: 'En tiedä mitä tekisin jos jotenkin saisin tuon Iiwanan ja tyttärensä pysytetyiksi luokseni. Miksi et sinä Grönros woinut olla Simpsan sijassa? Olisin tehnyt sinut waikka miksi wirkamieheksi, paroni sanoi sen?" "Ja paroni sanoi sen?" "Syntihän on minun sitä kertoa. Waan neiti Olga on kerran walinnut, eihän se nyt enää mitään waikuta.
"Vai tekin luulette, että keittiössä ja hällän ääressä on meidän oikea vaikutusalamme. Syntihän olisi mielestäni siten tehdä palvelijamme työttömäksi." "No, voittehan vielä juoksennella niityillä ja kiivetä vuoria ylös." "Voin kyllä, kiitän nöyrimmästi, mutta enhän minä enään ole mikään koululapsi." "Vai niin, mutta olihan ennen aikaan vuorille kiipeeminen teidän suurin innoituksenne?"
Mutta se nyt oli seikka sellainen ... syntihän olisi ollut antaa kerjäläisen suun vetäytyä tyytyväisyyden hymyyn! "Eipä ne pojat saata olla koskematta talon kapineita!" Tuo uudistettu muistutus oli tavallisesti hyvin ankaralla äänellä lausuttu. Silloin äiti sekautui hätäytyneenä asiaan: "Pannetteko heti pois, kun kuulette, että käsketään!