United States or Singapore ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt kuljeksivat nämä eläimet lukemattomissa laumoissa kedolla giraffia, seebroja, gnuijia, puhvelihärkiä, pukkia, antilooppia, sekä pientä että suurta laatua, ja metsäsikoja; lintuja oli myöskin monta lajia, niinkuin iibiksiä, ketokiuruja, kalalokkia, jääliukuja, hanhia, sorsia, korppikotkia, flamingoja, lusikkahanhia ja kurkia. Ilolla katseli nälkääntynyt väki näitä.
Hänen kunniaksensa ja hauskuudeksensa päätettiin nyt lähteä sorsia ampumaan, tällä kertaa kuitenkin "suljetussa seurassa", s. o. vanhin veljeni, orpanani ja minä, ja maata myöten. Pyssy saatiin nytkin lainaksi. Varmemmaksi vakuudeksi tahtoi veljeni ensin koetella tuota vierasta pyssyä, minkälainen se oli tavoiltansa. Hän latasi ja ampui.
Jospa minulla vain olisi jousipyssyni, niin kyllä pian saisimme sorsia, sillä niitä täällä on paljon; mutta meidän pitää pyytää kaloja ja kuivata ne." Puhumatta sen enempää he riisuivat vaatteensa ja menivät jokeen hiekkamatalikolle ja rupesivat kumpikin omalla tavallaan kaivelemaan ja polskuttamaan. Hetken kuluttua he tapasivat lepopaikalla ja kysyivät yht'aikaa kumpikin: "Oletko saanut mitään?"
Mitä muuta nyt kuin järjestänsä hakattiin viholliset virrassa ja ammuttiin sukupuuttoon kuin sorsia olis' ammuttu. Joka siinä pakoon pääsi, sen löivät talonpoikais-akat, kuokin, taikoin läimivät kuolijaksi, niin! Sittenpä oli hänen franskalaisen majesteettinsa paras tarjota lapavelkaa ja rauha tehdä. Ja rauhasta on teidän meitä kiittäminen, suurta Egmontia kiittäminen. KAIKKI. Eläköön!
Nyt on metsästysaika juuri käsissä ja metsälammet ovat täynnä sorsia.» »Nuo ikävät jahtimatkat», sanoi patrunessa, »ne minua aina huolestuttavat; lankoni maatilalla on kovin synkkiä metsiä, entä jos vielä eksytte siellä. Aksel ei suinkaan paljon tunne niitä.»
Voimallisesti heidän mieltänsä viehätti Pohjolan soitten juhlallinen synkeys. Mutta kau'emmin kaikista valvoi vuoteellansa Juhani. Hän tuumiskeli millä keinolla näillä kotopitäjän mailla saataisiin matkaan pyynti, joka vetäisi vertaa tuolle äsken kerrotulle Pimentolan soilla. Hän muisteli Kourusuota, jossa tosin ei löytynyt kurkia, mutta laikkokylkisiä sorsia viljavalta.
Tuonne virran suuhun laski parvittain sorsia, joita Jouna pyyteli kosolta kaikellaisilla ansoilla tahi myös pyssyllä.
Tämä matka veden päällä huvitti häntä erinomaisesti. Joka hetki tuli häntä vastaan isoja punaisia sorsia, jotka kuitenkaan eivät antaneet kenenkään lähestyä, vaan heti sukeltivat eivätkä jättäneet jälkeensä muuta kuin leveitä verisiä pilkkuja. Kolibri matkusti hänen kanssaan; vaan kuumuutta karttaakseen oli hän sijoittunut laivan sisä-osiin ja koputti ajoittain hiljaa laivan pohjaan.
Kun hän ratsasti ulos tahi palasi kotiin, tarttui hän toisinaan ratokseen käsin siihen orteen, rutisti jalkansa yhteen hevoisen vatsan alle ja nosti, niinikään orresta riippuen, sekä hevoisen että itsensä ylös maasta. Eräänä kesäpäivänä ratsasti Knut herra kotiin metsäsoilta, missä hän muutamain kunnon aatelimiesten kanssa oli käynyt sorsia ampumassa.
Silloin tulivat Séguin ja Beauchêne eräänä kylmänä päivänä aivan odottamatta Fromentein luokse; he olivat olleet metsästämässä sorsia ylängön vielä kuivaamattomilla soilla. Se oli sunnuntai, koko perhe oli kokoontunut suureen keittiöön, jossa mahtava takkatuli leimusi.