United States or Czechia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen armonsa seuranainen, muuan köyhä neiti Sinclair, vastasi kamaripalvelija. Kah kaikkiakin, sanoi Riitta, luulinpa häntä ainakin paroonittareksi; hän näyttää yhtä ylhäiseltä kuin hänen armonsa itse. Entä tuo toinen ruudukkaiseen villakaapuun puettu nainen, kuka hän on? jatkoi Riitta, osoittaen erästä vaaleaveristä ja hyväluontoisen näköistä, mutta niin nuoreksi miltei liian lihavaa tyttöä.
Neiti Sinclair seisoi puutarhan muurin vierellä, mistä hän ei enää päässyt eteen eikä taakse, ja hosui riivatusti punaisella saalillaan ympärilleen, peloittaakseen pois kalkkunakukkoja, jotka kaulat kurollaan ja pyrstöt levällään häntä ahdistivat; ja jota enemmin hän saalilla hosui, sitä hurjemmiksi hänen höyhenpukuiset vihollisensa kävivät.
Hänen armonsa kreivi, säesti hovimestari, varmaan pahastuisi kuullessaan, että sen arvoisia henkilöitä, kuin esim. vapaaherra Creutzia, loukataan peruuttamalla annetut kutsut. Mutta mitä tulee minun tehdä? jatkoi huolestunut kreivitär. Mieheni tahto on selvä, vaikka en voi käsittää sen syytä. Teidän armonne olettaa, että kirje tuli huomenna eikä tänäpäivänä, vastasi Sinclair rohkeammasti.
Neiti Sinclair otti Floraksi puettuna vieraat vastaan, ja ojensi isosta vasustaan itsekullekin, siinä järjestyksessä missä tulivat, valitun kimpun harvinaisia kukkia, ilmaisten kiitollisuutensa siitä, että vieraat olivat tehneet työtä hänen valtakunnassaan.
Tehkää niinkuin tahdotte. Pidoista ei tule mitään. Täytyy kumminkin olla jokin syy sanottavana. Tarvitseeko minun tehdä tiliä syistäni. Sinclair olkaa hyvä ja tulkaa tänne. Luuletteko syitä tarvittavan? Neiti Sinclair tuli. Arvelen, ettei teidän armonne voi olla syytä selittämättä, vastasi hän hämillään, nuo Hornit ja Flemingit vaativat huomaavaisuutta. Heidän sukuperänsä, arvonsa...
Missä Sinclair on? kysäisi hän keskeyttäen. Näen hänen tulevan tuolla puutarhassa. Hän kävelee kirja kädessä; ei hän näe eikä kuule. Mutta ... hän seisahtuu, hän näyttää hämmästyneeltä. Niinpä tosiaankin, hän huutaa apua. Hän hosuu ympärilleen tulipunaisella saalillaan ... hän juoksee ... ei kukaan kuolevainen ole tätä ennen nähnyt neiti Sinclairin juoksevan! ... nyt hän taas seisahtuu.
Hän päätti siis kreivin tulijaisiksi panna toimeen uudet juhlapidot, vielä kauniimmat ja loistavammat, ollen vakuutettuna siitä, että hän siten kutkuttaisi hänen ylpeyttään ja hellää huomaavaisuutta osoittaen hankkisi hänen hyväksymisensä. Näihin tuumiinsa ihastuneena soitti kreivitär kamarineitsyttään luoksensa kysyäkseen, oliko neiti Sinclair jo mennyt levolle.
Sinclair ja hovimestari riensivät kumpikin taholleen riemuiten siitä, että olivat saaneet tuumansa toteutumaan. Nyt ilmoitti kamarineitsyt isännöitsijän. Kreivitär ei olisi kernaasti tahtonut ottaa vastaan tuota tuimaa, nuorta miestä, joka useammin esiintyi hänen edessään tylynä kuin iloisena ja tyytyväisenä, mutta taipui siihen kuitenkin lopulta. Mitä tahdotte? kysyi hän lyhyesti.
Kustaa Aadolf on kovin taipuisa pahoihin tapoihin, sanoi äiti puolustaen. Vahinko, ettei hänellä täällä Mainiemessä ole sen parempaa seuraa kuin palvelijat ja talonpojat. Neiti Sinclair, joka vielä oli suutuksissaan, tahtoi sanoa sanan linnan alustalaisten kovin itsenäisestä käytöksestä.