United States or Benin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ensiksi oppi hän kirjaimet, sekä suuret että pienet. Tavaaminen veti usein suun väärään, mutta kuin Valtteri sai sievän lukupuikon, rupesi sisälukukin luistamaan. Sinä päivänä, jona hän osasi selvästi lukea kirjasta, oli Susanna muori niin mielissään, että antoi lapsille voileipää siirapin kanssa. Valtteri ei ollut koskaan ennen niin suurella mielihyvällä katsellut muorin pitkiä sormia.
Siirapin muistat, jatkoi toinen, kun ajattelet mikä on kaikkein makeinta. Tahi muista siirappikaramelliä! Vappu kun oli jo kaukana menossa, huudettiin hänelle vielä: Kymmenellä pennillä siirappia! Juokse kiireesti! Vappu juoksi, että paljaat pohkionsa vilisivät vain. Mutta yht'äkkiä hiljensi hän kulkunsa. Hän säikähti muistaessaan äidin sanoneen, että ei ole kiirettä!
Taavi katseli häntä salavihkaa äidin kera jutellessaan; eikä se seikka, että immen kesytön herkkä kauneus sykäytteli hänen vertaan ja saattoi naurettavaksi hänen sydämensä kiukun, suinkaan estänyt häntä nauttimasta kunnon ateriaa, munia, höyryäviä, voilla voideltuja piiraita siirapin keralla ja makeata kotijuustoa viinimarjahyytelöineen.
Mutta mistä nyt saankaan siirappia, kun ei minulla enää ole rahojakaan, akka kun ei pannut enemmän mukaan kuin juuri täsmälleen siirapin hinnan? Kuinka uskallankaan nyt mennä kotia? Mari. Pyörtyikö se nyt siihen?... Pääkkö. Voi poloista! Mikä meille nyt tuleekaan neuvoksi? Mari. Onneksi on tässä vadissa vettä, muuta särvintä ei raukalla taida ollakaan! Pääkkö. Lienetpä oikeassa, Mari.
Tämä jatkoi: Kun rupeaa jurnuttamaan ja jurnuttamaan pitkin pituisia päiviä siitä siirapin ostosta ja jauhaa jauhamasta päästyänsäkin, jotta: 'mitä varten sinä sen lähetit...? Mitä varten sinä sen pojan lähetit...? Ja minä kysyn, jotta siirapittakos minun pitäisi tässä osata elää ja vielä suutkainen joukkoa särpimissä ja sopissa pitää, niin tämä hyväkäs alkaa silloin jauhaa toisella kivellä.
Ja pojat nousivat katon harjalle, huitoivat käsillänsä huudon tahdissa ja huusivat kuin raakkuen, yhtäaikaa: Teleh-voon...! Teleh-voon...! Teleh-voon! Tällä huudolla, kuten myöhemmin näemme, tuli olemaan suuri merkitys tämän siirapin hakumatkan vaiheissa.
Sitä ei tarvinnut kahdesti käskeä. Valkea unohtui paikalla. Tatarpiiraitten ja siirapin haju oli kerrassaan uutta Kroofin sieraimille, mutta sen herättämä maittava tunne oli valmiina, täysin kehittyneenä ja odottavana. Se työnsi ulos kapean punaisen kielensä.
Vappu pudisti päätään: Kymmenellä pennillä siirappi... Ole tuossa hiljaa siirapistasi, kyllähän me sinulle sitten muistutamme! Ja tytöt alkoivat houkutella Vappua sinne, selittäen, että hän ehtii mukaan, kun käy hyvin joutuin ja muistaa asiansa kerralla. Kymmenestä pennistä, joka sinulla on kourassa, muistat että sen edestä, neuvoi muuan. Ja siirapin muistat
Siirapin halu sai hänet valmiiksi vaikka mihin ja hän jo ehdotti: Kun mentäisi katsomaan... Onko se etäällä? Senkin Esa tiesi. Hän ilmotti: Se lähtee vallesmannin seinästä ja sitten kulkee hirsitolppia myöten pitkin tietä, niin jotta sen näkee vaikka kuka... Ja sitte vaan menee sen tolpan juurelle ja sanoo, jotta tahtoo siirappia. Nyt oli Otto valmis.
Keskustelun kuluessa he innostuivat siirapin paljoudesta ja Esa jo kerskasi: Ja jos olisi vielä enemmän siirappia ... jos olisi vaikka miten paljon, niin sitte ei vettä tarvitsisi ensinkään olla... Eihän tarvitsisi? Ei... Immosen härkäkin saisi juoda vain siirappia... Ja sitte se möyryäisi vielä kovemmin! Voi, voi...! 'Am-muu', se silloin möyryäisi, suurenteli Otto.